Tuhat ja yksi murhetta

0

”Itkua, parkua jatkuvaa. Olet maamme armahin Suomenmaa”, lauloi Irwin 60-luvulla.
Monenlaista valitusta mahtuu myös tämän päivän Suomeen. Tyytymättömyys on päivän sana, vaikka ikäviin tunnelmiin ei pitäisi olla aihetta. Hyvinvointimme taso on yhä ennätyksellisen korkea.
Uhkakuvia nähdään silti kaikkialla. Yksi profetoi velkakriisin laukeamista. Toinen kuntien pakkoliitoksia. Kolmas pelkää julkisen terveydenhuollon romahtamista ja neljäs uutta espanjantautia. Loput ovat muuten vain masentuneita ja angstisia.
Ennen vanhaan murheista päästiin eroon siirtämällä tuvanpöytä ja penkit sivuun ja tanssimalla polkkaa. Nyt tarvitaan henkilökohtaisia terapeutteja ja trainereita.
Aggressiivisuus ja kapeakatseinen kielteisyys ovat hiipineet suomalaiseen yhteiskuntaan kuin varkain. Se alkoi Internetin keskustelupalstoilta. Jatkoa seurasi blogeissa. Nyt ei voi käydä edes lähikaupassa kuulematta valitusta EU:sta, kuntauudistuksesta, jätevesiasetuksesta, kananmunien hinnannoususta ja pakkasella hyytyvistä Pendolinoista.
Silti kaikki on paremmin kuin koskaan aikaisemmin, ainakin ulkoisesti. Ruokaa ja lämpöä riittää. Bussit kulkevat. Sanomalehti kolahtaa aamulla laatikkoon. Maassa on rauha, eikä lasten ja vanhusten tarvitse tehdä töitä. Eläkeläisillä on väritelevisiot ja keski-ikäisillä katumaasturit. Nuorilla on nopeat tietokoneet – jopa kännyköissään.
Niin että mitä ihmettä täällä oikein valitetaan.
Pessimistiseen elämänasenteeseen kytkeytyy usein huonoja käytöstapoja ja yleistä töykeyttä. Internetin keskustelupalstoilla idiootin ja ääliön tittelin voi saada muutamassa sekunnissa. Siihen tarvitaan vain, että ilmoittaa kaunistelematta oman rehellisen mielipiteensä.
Myös palvelualalla ja virastoissa työskentelevät saavat jatkuvasti osakseen mitä ikävimpiä tölväisyjä. Välillä heilahtaa nyrkkikin. Asiakas on aina oikeassa – omasta mielestään.
Uudenvuoden aattona Suomessa tehtiin maan väkilukuun nähden huomattava määrä henkirikoksia. Ja niin tehdään monien muidenkin juhlapyhien aattoina. Yhtä rankkoja lukuja ei raportoida edes USA:n väkivaltaisimmista suurkaupungeista.
Väkivalta kotimaassa ei kuitenkaan tunnu huolestuttavan suomalaisia läheskään yhtä paljon kuin esimerkiksi Kreikan ja Espanjan tilanne. Kuvaavaa on, että kotimaisten epäkohtien torjunnassa päähuomio on juuri nyt parveketupakoinnin kieltämisessä.
PERTTU HEMMINKI