Vuorovaikutuksen vaikeutta edelleen

0

Julkisuuslain soveltaminen käytännön tekoihin on edelleen viranomaisille vaikeaa. Samaten sen hyväksyminen, että ihmisillä on oikeus perätä tietoa viranomaisten toimista ja tekemisistä.
Tämä käy ilmi viereisellä sivulla uutisoidusta tutkimuksesta. Hätkähdyttävää siinä on, että kysyjätaho esiintyi kuitenkin tutkimuksessa ihan oikeasti yliopiston nimissä. Ja silti lopputulema oli näinkin tyly.
Miten siis pieni ihminen – vaikkapa peruskuntalainen – saisi hyvää ja julkisuuslain hengen mukaista palvelua, kun sitä saanut edes yliopiston väki, jonka helposti olisi voinut aavistaa olevan liikkeellä ketun häntä kainalossa.
Julkisuuslain rajoista ja kysymyksistä käydään jatkuvasti pientä vääntöä jokaisessa kunnassa. Usein kyse on myös vuorovaikutuksen vaikeudesta. Eri näkemyksiä herättävät asiat yleensä kompastelevat  myös tässä.  Tunteet voivat käydä asiallisuuden edelle.
Tällainen vääntö on tuttua meille toimittajillekin. Ei ole montaakaan päivää kulunut siitä, kun meiltä taas kerran kysyttiin, ”miksi kysytte, miten te tästä tiedätte (kysyä), ja mihin tätä (tietoa) tarvitaan?”
Toki meiltä toimituksesta löytyy paljon päinvastaistakin kokemusta. Aivan selkeästi kunnissa johtoportaassa tiedetään mitä julkisuuslaki edellyttää. Meillä on iso joukko julkishallinnon johtavia työntekijöitä, jotka hyvin tietävät mitä julkisuuslaki heiltä edellyttää ja myös toimivat sen mukaan. Ja lisätään tähän vielä, että he myös ymmärtävät, että tieto ja tiedonjakaminen on neutraalia, eikä kysyjä yleensä ihan vain omaksi huvikseen ja kiusaamismielessä ole asialla.
Mutkat matkaan tulevat tyypillisemmin vastaan siellä, missä vastauksia ja tietoa pitäisi lähteä aivan konkreettisesti hakemaan arkistoista. Ja juuri näitä poikkeuksia pitäisi karsia.
Kaikissa kunnissa on todennäköisesti näistä asioista puhuttu enemmän tai vähemmän. ”Norsunluutorneja” eivät virastot enää ole, mutta toki siellä työskentelee ihmisiä, joilla voi olla oman työnsä kanssa kiirettä, paineita, ja motivaation puutetta. Ihan kuin millä tahansa alalla.
Julkisuuslain velvoitteista ja sen hengestä pitäisikin keskustella säännöllisesti ja sen edellyttämää toimintatapaa pitäisi korostaa. Toistuvasti, säännönmukaisesti. Vain sitä kautta se menee selkäytimeen ja kysymyksiin ja tietopyyntöihin vastaamisesta tulee luonteva osa työtä.
Taina Tukia