Takana on seitsemän lihavaa vuotta, mutta leipäjonoja ei vain saada kitketyksi suomalaisten arjesta. Jotain vikaa pitää olla Suomen maassa, jos hyvinvointivaltion toinen puoli jonottaa tekno-osakkeita ja toinen puoli leipää.
Paimio ylpeilee työttömyysluvuillaan, jotka ovat maan alhaisimpia. Pitkäaikaistyöttömyyden kitkeminen ei kuitenkaan onnistu täälläkään.
Työ ja ruoka ovat ihmisen perusoikeuksia. Jos yhteiskunta ei pysty tarjoamaan kansalaiselleen kumpaakaan, ei voida puhua kovin toimivasta yhteiskunnasta. Paljon puhuttu turvaverkko vuotaa pahasti. Onneksi verkon allakin on sentään jotakin. Jos kaiken aikaa levenevästä Suomen sisäisestä elintasokuilusta pitää löytää jotakin positiivista, on se varmaankin se, että kirkon rooli on jo useana vuonna korostunut. Maallistumiskehitys on pysähtynyt ja ihmiset vaivaavat päätään myös elämän perusasioilla.
Vaikka leipäjonot ovat Suomelle häpeä, on seurakuntien ruoka-avun jatkaminen tärkeää paitsi avun saajille, myös kirkolle itselleen. Avun jakaminen tarjoaa kirkolle kanavan auttaa ja kuunnella niitä, joilla menee kaikkein heikoimmin.
Asko Virtanen