Kaikilla ei mene hyvin. Vuonna 1995 aloitettu, väliaikaiseksi suunniteltu ruoka-apu on edelleen monen paimiolaisen viimeinen oljenkorsi.
Paimion seurakunta jakoi ensimmäiset ruoka-avustukset vuonna 1995. Vuodesta 1996 lähtien ruokapankki on pyörinyt seurakunnan, MLL:n ja Paimion Seudun työttömät ry:n voimin. Käytännössä kuiva muona on saatu EU:lta, mutta kassia on täydennetty seurakunnan ostamilla elintarvikkeilla.
Vaikka takana on jo seitsemän lihavaa vuotta, ruoka-avun tarve on edelleen ilmeinen.
Vuonna 1996 ruokapankki jakoi 515 ruokakassia, seuraavana vuonna 764. Huippuvuonna 1998 jaettiin 909 kassia. Vuonna 1999 jaettiin vain 515 kassia, silloin EU myönsi Paimioon vähemmän ruoka-apua kuin oli anottu. Viime vuonna jaettiin 757 kassia.
Avuntarpeen huippu oli vuonna 1998. Sen jälkeen tuntui, että tarve hieman tasaantui. Missään vaiheessa ei kuitenkaan ole tullut sellainen olo, että toiminta voitaisiin lopettaa, Erityisdiakoni Kirsi Rantala sanoo.
Ruoka-avun saamiseen ei riita pelkkä pyytäminen. Jokaisen asiakkaan rahatilanne kartoitetaan tarkkaan.
Toiminnan alkaessa asiakkaina oli enemmän yllättäen tyttömäksi jääneitä ylivelkaantuneita, mutta heidän osuutensa on muun muassa velkasaneerauksen ansiosta vähentynyt. Perheitä oli alussa hieman enemmän kuin nykyään. Viime vuonna avuntarvitsijoista lapsiperheitä oli vähän yli 30 prosenttia.
Vuosien varrella asiakaskunta on jonkin verran vaihtunut eli kaikkien kohdalla kurjuudesta ei ole tullut pysyvää.
Tyypillinen pysyväisasiakas on viisissäkymmenissä oleva yksinäinen, pitkään työttömänä ollut mies, jolla ei käytännössä juuri ole enää toivoa työllistymisestä, Rantala sanoo.