Ensimmäisenä sillan ylitti museoautojen paraati, jossa riitti silmänruokaa ainakin automiehille.

Sillalle kerääntyi jo hyvissä ajoin ennen juhlallisuuksien alkua sankka joukko väkeä, joka halusi elää yhdessä historiallisen hetken. Duo Leppäsen musiikki viritti juhlatunnelman, jota ensimmäisenä pääsi nostattamaan tervehdyspuheen pitänyt maanviljelysneuvos Taisto Tähkämaa.

Tähkämaa muistutti mieliin Harvaluodon 700-vuotisen asutushistorian, jonka mitassa lossinkin seitsemän vuosikymmentä kutistuvat lyhyiksi. Enimmän osan tuosta ajasta meri on ollut saarelaisille yhdistävä tekijä, mutta kunnon maanteiden ja saariston höyrylaivaliikenteen loppumisen myötä siitä tuli 40-luvulla erottava este, jonka ylittäjäksi Harvaluoto viimein tänä vuonna sai komean siltansa.

Tähkämaa muisteli lämmöllä höyrylaivoja, vanhoja lossinkuljettajia ja tiehoitokunnan kapulalossia, jonka tilalle Hiirsalmi vasta vuonna -63 sai aalloilleen valtion moottorilautan. Siitäkin jäivät hyvät muistot, mutta sillastaan Harvaluoto ei silti enää luopuisi, siitä iloitsee koko saaren väki.

Silta ei ratkaise saaren ongelmia

Jos Harvaluotoa hyvin kehitetään, on sillä Enestamin mukaan kaikki edellytykset muodostua kukoistavaksi matkailu- ja asumissaareksi. Saarella toimii aktiivinen kotiseutuseura, Piikkiö on aktiivisesti mukana saariston etätyön kehittämisessä, ja nyt sillan myötä toimii myös katkoton yhteys mantereelle.

Puheensa päälle Enestam katkaisi kirveellä yhden solmun "lossiköydestä", jonka jokainen solmu symboloi yhtä siltaa odottavaa lossiväliä. Nyt niitä on yksi vähemmän, silti vielä täysi tusina.

Kaikki lossit tuskin katoavat koskaan

Ruokaa odotellessa puhunut Tielaitoksen pääjohtaja Lasse Weckström kertoili laitoksensa tulevista suunnitelmista ja arvioi, että vaikka uusia siltahankkeita ensi vuonna käynnistyykin ennätysmäärä, ei kaikki Suomen losseja koskaan korvata silloilla tai jos korvataankin, niin viimeinen niistä väistyy eläkkeelle noin vuonna 2350. av