 | Teuvo Luhtanen ja Pauli Turakainen silmäilivät viimeisen kerran maisemia hytistä, jossa Luhtanen ehti istua 24 vuotta.
|
 | Moni on lossilla matkannut, mutta harva pannut siellä jalalla koreasti. |
| Teuvo Luhtanen ja Pauli Turakainen silmäilivät viimeisen kerran maisemia hytistä, jossa Luhtanen ehti istua 24 vuotta.
|
| Moni on lossilla matkannut, mutta harva pannut siellä jalalla koreasti. |
Tunnelma oli haikeimmillaan yhdeksältä, lossin näytösluonteisella viimeisellä reissulla. Säännöllinen liikenne lakkasi jo tiistaina. Viimeisellä risteilyllä oli paljon matkustajia. Voi sitten joskus muistella, että "olinhan siellä minäkin".
Lossi kävi kääntymässä Jauhosaaren tuntumassa, mutta ei sentään kiertänyt saaren ympäri niin kuin hurjapäisimmät vaativat. Koneineen ja potkureineen lossi on alus, jolla periaatteessa kyllä pääsisi Ñ ilman vaijereita Ñ mihin vain.
Lossin koneet ja valot sammutettiin hetkeksi, ja Taisto Pihlajamaa vetäisi trumpetilla kaihoisat jäähyväiset. Joku löi hyvästiksi nuijalla yhden onton kumauksen pelastuskoppaan.
Kuskeista paikalla olivat Teuvo Luhtanen ja Osmo Luomanperä. Niin monet kerrat he tuulissa ja tuiskuissa saivat tuta, että jos joku oli myöhässä, niin se oli tietysti lossin vika. Nyt oli kuitenkin kiitoksen paikka: kiitos kun olette jaksaneet kuskata meitä.
Tielaitosta siitä saa syyttää tai kiittää, että saarelaiset kääntyivät sillan kannalle, Pauli Turakainen, Harvaluoto-seuran puheenjohtaja, sanaili.
Kun asiaa muutama vuosi sitten kyseltiin, puolet olisi halunnut sillan, puolet ei. Sitten tielaitos alkoi säästää, lossille tuli aikatauluttamista ja taukoja ja uhattiin jopa ettei öisin enää ajettaisi. Se sai aikaan, että lopulta varmaan 95 prosenttia halusi sillan.
Onhan tämä tietysti kehitystä. Lähivuosina nähdään, minkä verran se tuo haittoja. Liikenne ainakin lisääntyy.
Turakainen ei ole vielä itsekään tottunut siihen, että menemisiin ei tarvitse enää lisätä "lossivaraa". Lentokentällekin lähtiessä piti ennen varata puoli tuntia ylimääräistä, ihan varmuuden vuoksi.
Nyt olen joutunut ihmettelemään, missä kaikki muut ovat, kun olen itse tullut etuajassa.
Opettaja Marjukka Lulli-Seppälä on asunut Harvaluodossa yhdeksän vuotta eikä ole lossin vuoksi myöhästynyt kertaakaan. Se on asennoitumiskysymys.
Mieheni on myöhästynyt monta kertaa, mutta ei se ole lossin vika vaan oma vika, Marjukka tuumi.
Itse en ole harmitellut lossia koskaan. Olen päässyt risteilylle joka päivä. Milloin aurinko- , milloin kuutamoristeilylle.
Sillan hyvä puoli kuitenkin on, että bussien aikataulut vihdoin pitävät paikkansa.
Ne on aina laadittu ikään kuin silta olisi jo olemassa.
Ei tähän ole vielä tottunut. Kun alkaa lähestyä rantaa, niin silmä hakee automaattisesti, että milläs puolen lossi on, Eila Tengström naurahti.
Nyt tuntuu haikealta, mutta kyllä monesti oli itku silmässä, kun lossi oli just irti rannasta ja sitten oli ehkä vielä kuskin kahvipaussi.
Toisaalta nautti siitä, että lossimatkalla oli muutama minuutti omaa aikaa. Se oli kuin siirtymäriitti, kotoa töihin tai töistä kotiin.
Lossin aikataulut ja paussit oppi nopeasti muistamaan. Aikataulut ehtivät ollakin vain noin vuoden ajan. Siltatyömaan ajan lossi ajoi taas non-stoppina, koska aikataulu olisi haitannut työmaan liikennettä.
Harvaluodossa jo lapsena asunut Eila Tengström muutti sinne takaisin miehensä kanssa viisi vuotta sitten. Leif Tengströmin mielestä ei olisi niin väliä, vaikka siltaa ei olisi tullutkaan.
Lähdin aina niin ajoissa, ettei tarvinnut pitää kiirettä, ja mulla oli aina lehti mukana.
Paljon hyvääkin jää nyt pois, kanssakäymistä saarelaisten ja kesäasukkaiden kanssa. Lossimatkoilla sain paljon tuttuja.
Tengström arvelee, että silta tuo kesämökkiläisille myös "kutsumattomia vieraita". Ennen lossi toimi ikään kuin poliisina välissä, kun saarelta ei päässyt äkkiä pois ja kuski tunsi kaikki.
Saa nähdä, muuttuuko meno myös kunnan rannassa, kun nyt pääsee äkkiä hakemaan lisää kaljaa.
Niin monesti mä oon sua manannut, mutta nyt on pakko kiitellä, turkulainen Tuula Hannonen hyvästeli lossikuski Teuvo Luhtasen.
Hannoset ovat pian harvaluotolaisia, ihan sillan ansiosta. 80-luvun alussa ostettu vapaa-ajan asunto muuttuu vakituiseksi, koska matkat nopeutuvat.
Yhtään en haikaile lossin perään. Siltaa odotettiin ja puhuttiin ties kuinka kauan, ja aina sitä siirrettiin ja siirrettiin.
Me on monesti kellosta katsottu, että saattoi viedä vartinkin verran ylimääräistä, jos lossi ehti lähteä nenän edestä. Siinä ajassa ehtii nyt jo Ravattulan Anttilan tuolle puolen.
Enimmäkseen on ihan hyvin pärjätty, 24 vuotta harvaluotolaisia kyydinnyt Teuvo Luhtanen kommentoi.
Hän jää tielaitokselle töihin maapuolen hommiin. Yksi kuski jää eläkkeelle, kolme jatkaa lossikuskeina Kokkilassa tai Atussa. Kaikki ehtivät olla Hiirsalmessa melko pitkään.
Semmosta hommaa, että siinä täytyy viihtyä itsensä kanssa ja toisaalta sietää Ñ välillä aiheellistakin Ñ arvostelua. Yksinäistä, mutta toisaalta saa paljon hyviä ystäviäkin, Luhtanen kuvaili lossikuskin työtä.
Edestakainen matka kesti tässä keskimäärin kymmenen minuuttia. Joskus kahdeksan, joskus kaksitoista. Yksi sivu lastaamisineen vei noin viisi minuuttia. Suora linja ennen siltatyömaata oli melkein puolet nopeampi.
Oudot kulkijat pistivät heti silmään. Tiesi, että kohta ne tulevat kysymään ajo-ohjeita.
Ja ilta-aikaan moni tuli kysymään, että milloin sinä ajat viimeisen vuoron. Minulla oli tapana vastata, että sitten kun ne tekee sen sillan. ks