 |
Musiikki on aina ollut osa Rami Tapperin elämää, mutta kesti aikansa ennen kuin ammattinimikkeeksi tuli viihdetaiteilija ja harrastus muuttui työksi. |
|
Musiikki on aina ollut osa Rami Tapperin elämää, mutta kesti aikansa ennen kuin ammattinimikkeeksi tuli viihdetaiteilija ja harrastus muuttui työksi. |
Moni kehuu työtään, ettei siihen kuulu kahta samanlaista päivää, mutta harvalla asia on kuitenkaan niin sananmukaisesti totta kuin Rami Tapperilla. Sauvolaiskaverin elämäntehtävänä on saada muut viihtymään.
Vieläkin monet kyselevät, että milloin sinä aiot tehdä jotain kunnon työtä, Tapper kertoo.
Jotkut ovat kuitenkin lakanneet kyselemästä roikuttuaan kokeeksi keikalla mukana. Eivät kuulemma ikinä jaksaisi sitä jatkuvasti.
Tapperille selvisi jo hyvin varhain, että hänen työpäivänsä ei tule kulumaan kahdeksasta neljään. Silti monenlaista tuli kokeilluksi ennen kokopäivätoimista viihdyttämistä. Joku voi muistaa hänet kodinkonemyyjänä Turusta, vartijana Paimiosta tai teatterin näyttämömestarina Salosta. Musiikki on aina kulkenut miehen mukana muun työn ohella.
Vuonna 1995 tein päätöksen, että enää en tee mitään muuta kuin musiikkia ja teatteria, kertoo Tapper, joka tuolloin lähestyi uhkaavasti kolmenkympin kriisiä.
Pari vuotta sitten hän perusti oman ohjelmatoimiston, koska Salossa niitä ei ollut ainuttakaan mutta kysyntä "avaimet käteen"-ohjelmapaketeista oli kova.
Aluksi olin ihan nuhteeton koululainen, kunnes yläasteella pääsin kunnon bändiin, Rami Tapper kiteyttää oleellisen.
Ensimmäisen levynsä hän teki jo kolmentoista vanhana "kuullosti ihan pikkuoravilta saunan lauteilla". Kaarinalaisbändistä tuli hetkessä takapihan tähtiä.
Siitä pitäen Tapperin poika on laulanut ja keikkaillut. Englanniksi laulettuja älppäreitä on ilmestynyt kaikkiaan neljä, eri bändien kanssa. Soololevy kuitenkin on pysynyt unelmana. Jos haaveiltu ikioma kiekko joskus ilmestyy, se sisältää suomimusaa.
Nykyisin Tapper kiertää keikoilla vaihtelevien kokoonpanojen kanssa. Duo-keikoilla "luottokaverina" on Paimion teatterista tuttu kontrabasso Janne Jalonen.
Kaikkein eniten Tapper kiertää "yhden miehen orkesterin" kanssa: hän itse laulaa, soittaa kitaraa, paukuttaa jaloillaan rumpuja, höräyttää välillä huuliharppua tai muita hilavitkuttimia. Samalla hän juontaa illan, vetää kilpailut ja heittää huulet. Mukana on kunnon valot ja äänentoisto ei siis pelkkä mies ja kitara vaan kokonainen show.
Yritykset ovat nykyisin valmiita kestitsemään avokätisestikin työntekijöitään ja asiakkaitaan. Myös yksityiset ihmiset haluavat entistä enemmän ohjelmaa häihin tai syntymäpäiville. Enää juhlaksi ei riitä, että ihmiset viedään ravintolaan, vaan halutaan muutakin, Tapper tietää.
Hän tuottaa elämyspalveluja tarpeen mukaan erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa, milloin eräoppaan, milloin teatteriohjaajan tai psykologin. Porukka voidaan viedä melomaan Teijoon ja syömään ritarijuhliin Rikalanmäen krouviin. Tapper järjestää iltaohjelman ja kaiken mikä liittyy musiikkiin, koska sen hän osaa parhaiten.
Työ on vaihtelevaa, mutta siihen kuuluu myös pakko kehittää koko ajan jotain uutta. Yhtään totaalista floppia ei ole sattunut, pikkumokia kylläkin. Pienet odottamattomat mokat kääntyvät kuitenkin yleensä kaikki hauskoiksi, Tapper tuumailee.
Viime kesänä viihdyttäjä perheineen ja studioineen asettui Sauvoon, pysyvästi. Kumppaninsa Riina Kuusiston kanssa Tapperilla oli kova hinku maalle, mutta kotia etsittiin ensin suotta muualta.
Se löytyi appiukon naapurista, Tanskilantien varrella sijaitsevasta 180 vuotta vanhasta punaisesta tuvasta, joka oli ollut autiona yli 20 vuotta. Uusi piharakennus ratkaisi työtilatarpeet.
Sauvon sijainti on paras mahdollinen Turun ja Salon seudulla keikkailevalle. Syrjäkulmien rauha on oivallista vastapainoa työlle: hulinan jälkeen on pakko voida rauhoittua.
Siksi me täällä asutaankin. Kerran kesällä tuosta muuten käyskenteli hirvilauma, Tapper viittilöi peltoaukean yli. Nykyisin hän samoilee metsässä vaikka kaupungissa ei tullut juuri harrastaneeksi ulkoilua.
Uutta kaupunkilaispojalle on myös se, että traktorit pysähtyvät portille ja ihmiset tulevat juttelemaan. Puolessa vuodessa uudisasukkaat ovat jo kotiutuneet kyläyhteisöön.
Kun Tapper aloitteli uraansa, Suomessa elettiin raivoisaa rockabilly-boomia. Villitys meni pian ohi, mutta jotkut jäivät harrastamaan sitä loppuiäkseen.
Joskus kaksitoistavuotiaana Elvis kolahti niin lujaa, että se jäi ykkösidoliksi, Rami Tapper myöntää.
Leipätyössään hän laulaa laidasta laitaan, mutta 50-lukulaisuus on 60-luvulla syntyneen laulajan oma sydämenasia.
Myös suomalainen viiskytluku, joka oli erilainen kuin amerikkalainen. Enkä ole onneksi yksin, vaan Agentsien, A. Aallon tai Yölintujen musa kiinnostaa muitakin kaiken tän konemusiikin joukossa.
Tapper on järjestelemässä rockabilly- ja kantrihenkistä 50-lukutapahtumaa Paimioon helmikuussa. Hotellilla kuullaan bändejä, kaupataan vaatteita ja levyjä ja tanssitaan jivea. On hienoa päästä välillä laulamaan juuri sitä musiikkia mistä pitää itsekin eniten.
Myös tällä viikolla Tapperilla on pari merkittävää tilaisuutta: eilen syntymäpäivät, ylihuomenna häät. Tällä kertaa ne ovat hänen omansa.
Kylli Salo