|  Kunnallislehti 17.8.2007  |

Sokerimaissiakin osataan jo hakea suoraan tiloilta

	Yli miehen mittaiseksi kurottuva sokerimaissi on nyt kypsynyt ruokapöytään sopivaksi, sanoo paimiolainen tilanpitäjä Markus Isotalo.

Perunoita, mansikoita, kananmunia - suoraan tilalta, totta kai. Tämä on jo tuttua, mutta nykypäivän kuluttaja osaa hakeutua myös hieman uudemman tilatuotteen jäljille.

Paimiolaiselta Hanhialan tilalta on totuttu noutamaan kalkkunaa, mutta nyt myös sokerimaissia.

– Ajatuksena oli saada yksi erikoiskasvi lisää tuotantoon. Viljelyala on tosin pieni, mutta tässä mitassa hallittavissa. Sokerimaissi on kylmänherkkä ja muutoinkin vaativa kasvi, kertoo tilaa vuonna 2005 pitämään alkanut, päivätöikseen myös Farmassa ahertava Markus Isotalo.

Kokeilunhalu on osaltaan sieltä peräisin. Hän muistuttaa, että ensimmäiset pakkaset vievät kasvin heti. Jos tähkä on ehtinyt valmistua se säilyy käyttökelpoisena, mutta jos kasvu on kesken, se myös keskeytyy.

– Sokerimaissia hankkivat tilamyynnissä jo muutoin käyvät. Maissia ei kuitenkaan ehkä osata vielä enemmälti käyttää. Uteliaisuutta toki on.

Isotalo sanoo maissin valmistuvan mainioksi ruuaksi keittämällä suolatussa vedessä 8-10 minuuttia.

– Siihen tilkka voisulaa niin valmista on. Myös grillattuna, vartaissa ja raakana maissia voi nauttia. Pitopalvelut hankkivat sitä myös.

Isotalo sanoo maissin kasvattamista pienessäkin mitassa työlääksi käsityöksi.

– Viljelemme siemenestä lähtien. Alkuun kasvi on arka kylmälle ja vaatii harsotusta. Kasvu vaatii vettä. Olen itse käyttänyt puutarha- ja viljalannoitteita, mutta tarkkana on oltava ettei lannoita liikaa, mikä vain rehevöittää. Rivien välejä on ajettu ruohonleikkurilla.

– Sato kerätään ja perataan käsin. Yhteen kasviin tulee yhdestä kahteen, harvoin kolme tähkää. Puisevat varret muokataan peltoon.