|  Kunnallislehti 12.8.2008  |

Yrtit teemana Pukkilan puutarhajuhlassa

	Ohjelman tauolla poikettiin kartanon puutarhassa ihailemassa kasvien vehreyttä ja nuuhkimassa mäkimeiramin tuoksua.

Pala virmajuurta neulottuna naisen vaatteisiin saa miehet seuraamaan naista lapsen tavoin. Mäkikuisman kerääminen juhannuksena takaa neidolle varman avioliiton vuoden sisällä. Piparjuuri lisää mieskuntoa. Lumme puolestaan lievittää liiallista sukupuolikiihkoa.

Tällaista vanhan kansan viisautta oli tarjolla sunnuntaina Pukkilan kartanomuseolla Piikkiössä, kun Piikkiön kulttuurin ystävät ry. ja museo järjestivät puutarhajuhlan yrtti- ja ryytiteemalla.

"Kohtalokkaista lemmenyrteistä" esitelmöi taidehistorioitsija Aaja Peura. Yrttien nimien syntyhistoriaa valotti professori Kaisa Häkkinen.

Puutarhajuhlan ohjelmaan kuului myös musiikkia, runoja, yhteislaulua sekä kierros museossa ja kartanon ryytimaalla. Eva-Christina Pietarinen lauloi Telemannin kantaatin Kai Friedmanin säestyksellä. Marjariitta Oksanen lausui Lars Huldenin ja Viljo Kajavan runoja.

Yrteillä lääkittiin

Kaisa Häkkinen kertoi paitsi yrttien nimistä myös suomalaisen puutarhan syntyhistoriasta.

– Ensimmäiset puutarhat olivat keskiaikaisten luostareiden yrttitarhoja. Suomesta ei tosin ole kyetty rekonstruoimaan ainoatakaan keskiaikaista puutarhaa, Häkkinen kertoi.

– Keskiajalla yrttejä käytettiin ensisijaisesti lääkerohdoskasveina, ei niinkään mausteina. Tavallisten ihmisten kasvimaat eli kaalitarhat tuottivat myöhemmin jo selkeästi ravintoa. Kaali-sanalla tarkoitettiin entisaikoina kaikenlaisia vihanneksia. Kasvin taimet, nuoret kasvit olivat puolestaan planttuja.

Varsinaisen puutarhakulttuurin kukoistus alkoi Häkkisen mukaan vasta 1700-luvulla isonvihan ja pikkuvihan jälkeen.

– Kartanoihin ryhdyttiin tekemään hienoja puutarhoja. Se oli tarkkaa, suorastaan tieteellistä puuhaa, jota arvostettiin ja johon panostettiin paljon. 1700-luvulla ei puutarhanhoidossa käytetty vielä suomen kieltä, vaan herrasväki puhui ruotsia. Suomesta tuli kasvitieteen kieli vasta 1800-luvun loppupuolella.

Museonhoitaja Reino Pietarinen totesi, että puutarhat olivat aikoinaan tärkeitä rauhan tyyssijoja.

– Kun ympäröivä maailma oli pelottava ja kaoottinen, löytyi puutarhasta miellyttävä kohtauspaikka.

Kuningas basilika

Kaisa Häkkinen kertoi, että monet kasvinnimet on lainattu suomeen muista kielistä, kuten kreikasta ja latinasta.

– Esimerkiksi basilika tulee kreikan kielestä ja merkitsee kuningasta. Basilikassa onkin hieno, kuninkaallinen tuoksu.

Terveyskasvina käytetyn salvian nimi tulee latinan kielen sanasta salvus, myös meiramilla on latinan kielinen alkuperä. Tilli sen sijaan ei tule latinasta eikä kreikasta, vaan germaanisesta kielestä.

Elias Lönnrotin vuonna 1860 julkaisema Flora Fennica oli ensimmäinen suomenkielinen kasvio.

– Lönnrot keksi lyhyitä -mo- ja -mö-päätteisiä nimiä, kuten esimerkiksi kärsämö, vanamo ja keltamo. Lisäksi hän toi kieleen -kki-päätteiset leinikin, orvokin, talvikin. Pian nämä nimet tulivat koulukirjoihin ja sitä kautta kaikkien yhteiseksi omaisuudeksi.

Suomessa on annettu kasveille myös eläinkuntaan liittyviä nimiä.

– Se on vain tapa nimetä. Ei esimerkiksi kissankellolla, harakankellolla tai käenkaalilla ole yhteyttä kyseisiin eläimiin.

– Joskus kasville on annettu ihmisen nimi. Esimerkiksi alruuna on muinaisgermaaninen naisen nimi, Häkkinen kertoi.

Pelottava alruuna

Harry Potter -kirjoistakin tutun alruunan eli mandraken hämmästyttävistä ominaisuuksista kertoi Aaja Peura. Alruuna todellakin käy "kohtalokkaasta lemmenyrtistä", sillä sen hallussapidosta sai aikoinaan noituussyytteen. Sama syyte saattoi rapsahtaa Suomessakin harvinaisena arkeofyyttinä esiintyvän hullukaalin hallussapidosta.

– Eräs syy Orleansin Neitsyen Jeanne d'Arcin roviolla polttamiseen oli se, että hänellä oli hallussaan alruunaa, Peura kertoi.

Monissa uskonnoissa ja kansanuskomuksissa alruunaan on liitetty maagisia ja pelottaviakin ominaisuuksia. Reinin varrella Hessenissä 1100-luvulla vaikuttanut abbedissa ja mystikko Hildegard von Bingen oli sitä mieltä, että alruunassa eli mandrakessa "paholaisen vaikutus on voimakkaampi kuin missään muussa kasvissa".

Alruunaa on löytynyt muun muassa faarao Tutankhamonin haudasta. Kreikkalaisessa mytologiassa alruuna on velhotar Kirken – joka muutti Odysseuksen merimiehet sioiksi – symboli.

Pitkine kaksihaaraisine juurineen ihmishahmoa muistuttavaa alruunaa ei keskiaikaisen taikauskon mukaan saanut itse kaivaa maasta, koska tuolloin kasvi huusi niin kammottavalla tavalla, että kaivaja kuoli välittömästi – tai ainakin tuli hulluksi.

– Mustia koiria opetettiin vetämään kuutamoöinä juuria maasta, minkä myötä koirat tietenkin kuolivat. Näistä ja monista muista vaaroista johtuen pienetkin juurenpalat olivat äärettömän kalliita. Niitä pidettiin perintötavaroina. Amuletissa kaulalla alruunan uskottiin olevan onnea ja rakkautta tuova kasvi, Aaja sanoi.

Hieman vähemmän riskialtis lemmenyrtti oli koiruohon verso. Kun niitä pisti nuoren naisen sänkyyn, niin nukahdettuaan neito lähti eräänlaisessa uni-transsissa kulkemaan sen luo, joka koiruohon oli sänkyyn toimittanut.