|  Kunnallislehti 24.7.2007  |

Mökillä luomukoira kirmaa vapaana

Ajan pikkuista hiekkatietä Sauvossa. Edelläni ajavan auton takaikkunasta työntyy välillä pitkä kuono ja kieli. Belgianpaimenkoira Dali, oikealta nimeltään Cleas Petit du chien, tietää pääsevänsä kohta irroittelemaan pitkin metsikköä.

– Dali on vuoden vanha luomukoira, joka syö paremmin kuin emäntänsä, koiranomistaja Johanna Lempiäinen nauraa.

Johanna opiskelee eläinterapeutiksi Nokan luontaisterapiakoulutuskeskuksen kurssilla Turussa. Luontaisterapia perustuu luonnonmukaiseen, tasapainoiseen ravintoon. Koulutukseen kuuluu myös vyöhyketerapiaa, homeopatiaa ja muita hoitomuotoja, mutta ravinto-oppi on koulutuksen tärkein osa. Koirilla luonnonmukainen ruokinta tarkoittaa sitä, ettei kaupan nappuloita ole tarjolla. Mitä alkukantaisempi koira, sen enemmän se tarvitsee proteiineja.

– Seurakoiriksi tarkoitetut fifit kestävät paremmin teollista ruokaa. Itse syötän Dalille broileria, lampaan kinttuja, lihaisaa rasvaa ja kasviksia. Esimerkiksi C-vitamiinia Dali saa mansikoista, joita laitan sen ruuan joukkoon, Johanna kertoo.

Hän perehtyi luomuruokintaan jo vuosia sitten, kun omalle koiralle alkoi tulla märkivää ihottumaa. Turkki meni huonoksi ja kyynerpäähän tuli nivelrikko. Hoidoksi eläinlääkäri tarjosi kortisonia, mutta Johanna kieltäytyi. Hän lopetti teollisen ruoan antamisen, ja se auttoi.

Johannan mukaan monesta asiasta voi päätellä koiran kuntoa. Korvat viestivät nopeasti, jos elimistössä on ylimääräisiä aineita, sillä ne tulehtuvat ja vaikkuuntuvat. Myös kieli, hengityksen haju, turkki ja ulosteet ovat tärkeitä.

– Kerran yksi kaveri ihmetteli mitä teen, kun ryykäsin Dalin perässä metsään huomatessani sen kakkivan.