|  Kunnallislehti 15.7.2008  |

Ketoleirillä hypätään ajassa taaksepäin

	3-vuotias Moona Kuusela on leirillä kolmatta päivää. Taustalla Paimion seudun ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Viri Teppo-Pärnä.

Askalankosken luonnonkauniissa jokilaaksossa järjestetään tänäkin vuonna perinteinen Paimion seudun ympäristöyhdistyksen ylläpitämä ketoleiri.

Useimmiten kesäleireillä on tarkat nimilistat osallistujista, mutta Ketoleirillä eivät järjestäjät itsekään tiedä osaanottajien lukumäärää.

– Aikuisia on keskimäärin 25–30, lapsia lähes toistakymmentä. Paimiolaisia on hiukan yli puolet, laskee parikymppinen leirinjohtaja Iida Simolin, joka on osallistunut leirille itse ensimmäisen kerran 12-vuotiaana.

Tänä vuonna leirillä on yritetty ottaa erityisesti lapset huomioon: Suomen luonnonsuojeluliitto on sponsoroinut ostamalla pieniä kottikärryjä ja lapsille on järjestetty omaa ohjelmaa, kuten satutelttaa ja kesäteatteria.

– Ketoleiri on silti niin erilainen kuin lastenleirit, joissa ohjaajat pitävät koko ajan tiukkaa lukua lapsista. Täällä vanhemmat huolehtivat lapsistaan ja ihmiset tulevat ja menevät, kertoo Simolin.

Lainalampaita ja punamultamaalin keittämistä

Talkooleirillä on tarjolla monenlaisia töitä, mutta yksi yhdistävä tekijä kaikesta kuitenkin löytyy: työt tehdään käsin, lukuun ottamatta yhtä avuksi otettua niittokonetta.

– Vaikka onhan sekin käsin tekemistä, kun ihminen sitäkin ohjaa, toteaa Simolin.

– Kunnioitamme perinteitä kaikessa.

Valtavissa padoissa keitetään punamultamaalia ja pehmennetään kuusenoksia: kuusenoksilla sidotaan vanhaan tapaan rakennetut riukuaidat kokoon ja päärakennus saa punamullasta julkisivuunsa maalikerroksen.

– Tänä vuonna päätettiin, että vasta kun omat asiat ovat hyvin voi auttaa toista. Tukikohta täytyy olla kunnossa, jotta talkootyö toimisi, Simolin selittää.

Leiriläisten tukikohtaa kunnostetaan aitoja kasaamalla, niittämällä ei-toivottuja kasvivieraita, mökkiä siivoamalla sekä hoitamalla lainalampaita. Vaikeita töitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä jokaiselle osallistujalle valitaan työt taitojen ja voimien mukaan. Kaikki työpanos on aivan yhtä tervetullutta.

Kolmevuotias Moona Kuusela tulee reippaasti esittelemään itse itsensä huomatessaan hassun kameran kanssa heiluvan tädin.

– Täällä on ollut kivaa, olen syöttänyt lampaita, Moona selittää.

– Olen ollut yötä.

– Tänään on kolmas päivä täällä, huikkaa Moonan äiti kauempaa.