|  Kunnallislehti 17.7.2009  |

Tarmo polki Turusta Nuorgamiin

	Taas kotona ja hymy herkässä Tarmo Mannisella 1506 kilometrin polku-urakan jälkeen. Matkalukemisena ollut Juicen kirjakin ehti teltassa kastua.

– Pyöräily on kai jonkinlainen intohimo, siitä saa kuntoa ja hyvän olon, se pitää pirteänä, ja maisemat vaihtuvat. Kai tässä myös omia rajojaan haluaa koetella.

Näin summaa Tarmo Manninen (37) peräti 1506 kilometrin polkupyöräilysavottaansa Turusta Suomen pohjoisimpaan kylään Nuorgamiin.

Tiistaina 14.7. palannut mies vaikutti voipuneelta mutta onnelliselta ja oli taas lähdössä pyörän selkään. Paluumatka taittui bussi- ja junapelillä.

Melkein kolme vuosikymmentä Piikkiössä asunut mies turkulaistui vastikään, on ammatiltaan betoniraudoittaja, mutta tällä haavaa työttömänä, ja tunnustautuu liikunnalliseksi. Pyöräily ei ole hullumpi tapa viettää kortistoaikaa, mutta kuten näkyy aika kovia tavoitteita se voi sisältää.

– Muutama vuosi sitten löin kavereiden kanssa vetoa, että Pyöräilen Piikkiöstä Espooseen. Väittivät että en pysty. Vedin sen 164 kilometriä 8 tunnissa ja 42 minuutissa halvalla Anttilan krossipyörällä. Eväät ja juoma loppuivat kesken, ja urakan jälkeen mietin etten ikinä tämmöisiin idioottimaisiin touhuihin ryhdy. Mutta tulihan nyt poljettua Nuorgamiin, Manninen naurahtaa.

– Päätin keväällä ostaa kerrankin hyvän pyörän, mies näyttää hybridi-Tunturiaan, jossa on 27 vaihdetta, automaattivalot, helpolla liikkeellä säädettävä ohjaustanko, geelisatula ja asfalttirenkaat, joilla pääsee myös hiekkapohjalla.

– Ennen Nuorgamin reissua olin ajanut tällä noin 600 kilometriä. Luotin juuri huollettuun pyörään, en ottanut varatarpeita mukaan, ja hyvin meni.

– Tuhannen kilometrin kohdalla ketjut kuivuivat, mutta kaadoin tonnikalapurkista öljyä niihin ja taas toimi.

Lue lisää lehdestä!