|  Kunnallislehti 18.4.2008  |

Maria Tähkävuori juoksi Suomen ennätykseksi 732 kilometriä

	Maria Tähkävuori osallistui maaliskuun lopulla Ateenassa järjestettyyn seitsemän vuorokauden juoksuun.

Noin kolmen tunnin välein lyhyt tauko, jolloin voi vaikka heittää jalat hetkeksi ylös. Yöllä kello kahden ja kuuden välillä pidempi tauko, mahdollisesti nukkumiseen. Ja lopun aikaa tossua toisen eteen, seitsemän vuorokauden ajan. Miksi ihmeessä, Maria Tähkävuori?

– Tätä ihmiset kyselevät, mutta vastaaminen on vaikeaa. Ei kukaan muu, joka ei ole näissä juoksuissa käynyt, sitä ymmärrä. Itse kuitenkin ajattelisin, että meillä jokaisella on jotakin. Joku saattaa esimerkiksi opiskelle aina vain lisää ja lisää, Tähkävuori miettii.

Tähkävuori osallistui maaliskuun lopulla Ateenassa järjestettyyn seitsemän vuorokauden juoksuun. Lukuisia maratoneja juosseelle Tähkävuorelle kokemus oli ensimmäinen. Ja heti ensimmäisellä kerralla irtosi suomenennätys tuloksella 732 kilometriä.

Tulos oikeutti naisten sarjassa kolmanteen ja yhteistuloksissa kymmenenteen sijaan. Taakse jäivät muun muassa suomalaiset miesjuoksijat. Kaikkiaan juoksuun osallistui yhteensä 37 naista ja miestä Euroopasta ja Kiinan Taipeista.

Kaikki nappiin

– Etukäteen pohdin, miten kipeäksi lihakset mahtavat tulla, mutta ilmeisesti lähdin juoksemaan niin sopivaa vauhtia, ettei lihasten kanssa ollut mitään ongelmia. Kaikki meni nappiin, Tähkävuori toteaa.

Juoksu juostiin kilometrin pituisella reitillä Ateenan vanhalla lentokentällä, tasaisella asvaltilla. Ajatus saattaa tuntua tylsältä, mutta Tähkävuoren mielestä reitti oli etenkin huollon kannalta hyvä.

– Aika ei tuntunut pitkältä, eikä lenkki lyhyeltä, kun koko ajan näki muita juoksijoita ja huoltajia, Tähkävuori sanoo ja lisää, että hänestä tuntuu rentouttavalta, kun saa olla omissa ajatuksissaan.

MP3-soitin lähti mukaan pahojen hetkien varalta, mutta kertaakaan Tähkävuori ei sitä tarvinnut.

– Tällainen juoksu vaatii sataprosenttista keskittymistä. Ykkönen on tietenkin, että on kunnossa, mutta ilman motivaatiota tuollaista viikkoa ei jaksa henkisestikään.

Tähkävuori kiittelee huoltojoukkoina toimineen miehensä kannustuksen kantaneen hitaimpien ja tönköimpien hetkien yli. Hän haluaa kiittää myös muuta perhettään kannustuksesta sekä NK-yhtymää sponsoroinnista.

– Kun kuulin näistä juoksuista ensimmäisen kerran, ihmettelin, miten se on mahdollista. Mutta ihminen pystyy ihmeellisiin asioihin, kun motivaatio on kohdallaan, Tähkävuori hymyilee ja huomauttaa, ettei juoksu tunnu itsensä rääkkäämiseltä, kun sitä ei tee ryppyotsaisesti.