|  Kunnallislehti 5.12.2008  |

Kesäteatterin lavalle mahtuu onnistumisia – ja monta mokaa

	Meri Kotamäki ja Timo Roos tutkivat Kunnallislehden arkistoista löytyneitä kesäteatterikuvia. Roos kuuluu teatterin alkuperäiskaartiin, Kotamäki aloitti teatteriuransa 12-vuotiaana Mimmoset & Mammoset -lastennäytelmässä.

Paimion kesäteatteri juhlii tänä iltana 30-vuotista olemassaoloaan. Kansalaisopiston silloisen rehtorin Ritva Virtasen kokoama näytelmäpiiri aloitti 4.12.1978, ja siitä lähtien teatterin satoa on saatu Paimiossa nauttia miltei joka kesä.

Kun teatterin nykyinen puheenjohtaja Meri Kotamäki ja alusta asti toiminnassa mukana ollut Timo Roos istuvat alas muistelemaan kuluneita vuosia, käy nopeasti selväksi, että tarinoita ja sattumuksia riittäisi useampaakin artikkelia varten. Nyt nuo muistelot ovat yleisön saatavilla, kun teatterin historia on painettu yksiin kansiin.

Helena Kaartisen kirjoittama "Paimiolaissi olla"-30-vuotishistoriikki julkistetaan tänään perjantaina.

– Nyt oli hyvä aika tehdä historiikki, kun iso osa perustajajäsenistä on vielä kertomassa menneistä vuosista. Nuo konkarit ovat itseoikeutetusti kunniavieraina illan juhlassa, Kotamäki sanoo.

Kaartisen kirjoittama historiikki antaa monipuolisen kuvan teatterin tekijöistä, näytelmistä ja kommelluksista vuosien varrelta. Kirjassa pääsevät esiin niin tutut kasvot näyttämöltä kuin taustajoukot lavasteiden ja puffetin kätköistä.

Kirja kertoo elävästi teatterilaisten omalla suulla iloista ja suruista, mutta myös paikallishistoriallisena tietopakettina teos on mainio – moni näytelmähän on muokkautunut ohjaajan käsittelyssä paimiolaiseen elämänmenoon sopivaksi.

Kirjassa uskalletaan kertoa asioista, joita tavallinen katsoja ei näytöksissä välttämättä huomaa – kuten lavasteiden takana kollegoille tehtävistä piloista tai näyttämön pahimmista mokailuista.

Hienon lisän tarinoihin tuovat monet kuvat, jotka saattelevat lukijan näytelmien ja rakkaiden roolihahmojen läpi.

– Kieltämättä aika paljon aikaa kului kuva-arkistoja kolutessa. Materiaalia on niin paljon, historiikkityöryhmässä mukana ollut Timo Roos kertoo.

Mutta menneitä on mukava muistella.

– Pahin mokani oli ehdottomasti se, kun unohdin kerran mennä näyttämölle Aalto Paimiossa -näytelmän toisella esityskaudella. Minun piti seurata Suomen Hannaa lavalle, mutta Hanna jäikin lopulta yksin. Ihmettelin lavasteissa yhtäkkistä hiljaisuutta... Hanna onneksi klaarasi tilanteen hienosti, Timo Roos naurahtaa ja lisää, ettei ainakaan muista unohtaneensa vuorosanojaan koskaan.

Lue lisää lehdestä!