|  Kunnallislehti 6.6.2006  |

Ketunleivän makuinen luontoreissu

	- Kirpeää, jännän makuista, arvioivat helsinkiläiset Jonna, Emma ja Nita sauvolaismetsän ketunleivästä.

Lehdon tai lehtomaisen kankaan se vaatii kasvupaikakseen, pieni ja mukavasti maistuva kasvi, käenkaali, täkäläisittäin ketunleipä. Oksaalihappo sen saa makoisaksi, mutta ei sitä ylettömästi kannata popsia.

- Kirpeälle tämä maistuu, hmm, totesivat helsinkiläiset Jonna, Emma ja Nita.

Suut menivät pikkuisen mutruun, myöhemmin maisteltiin kallioimarteen eliksiirejä ja tuoreita koivunlehtiä.

Ei sen puoleen, etteikö luontopolun jälkeen odottanut varsinainen ruoka, mehevä sienirulla, perunat, nokkoskastike ja makkaranpurijoille oma padallinen kuutioita sekä saaristolaisleipä. Nam!

Ja kyllä runsaan parinkymmenen viidesluokkalaisen ryhmä äkkiä popsaiseekin herkut hetulaan. Energiaa ladattiin jo seuraavaan haasteeseen, tuohisormusten ja linnunpönttöjen tekoon.

Parasta näyttivät olevan eläimet: hevoset, lampaat, vasikka, kanit, joita pojatkin hellästi hoitelivat. Ja illan lettukestit tietenkin. Kyllä maalla on mukavaa!

Helsingin vieraat tulivat Sauvon Neitsaaren tilalle Käpylästä, tutustumaan siihen, mitä maaseutu voi tarjota, ja sitähän Sauvossa riittää. Marja Peltola oli laatinut metsään 20 kysymyksen luontopolun. Tietoa jaettiin reissun aikana, ja jos malttoi kuunnella, vastaukset napsahtelivat ryhmien papereihin helposti.

Haavan pinnassa tutkittiin keltajäkälää, arvioitiin Sauvon kallioiden korkeutta, puhuttiin jokamiehenoikeuksista, havaittiin jätti-ikimännyn ympärykseksi rinnan korkeudella peräti 240 senttiä.

Välillä puhuttiin eläimistä, metsän haltijataruista, kuunneltiin lintuja, kerrottiin parantavista kasveista. Polun lopun lehdokossa kaikki sulkivat silmänsä ja kuuntelivat. Pajulintu lauloi säettään. Taustan hiljaisuuden lapset erottivat verrattuna kotikontuihin Helsingissä.

Nita ja Emma tiivistivät vaikutelman Neitsaaresta:

- Kiva ja rauhallinen paikka. Ratsastus oli mukavinta, rahkasammal pehmeää ja ihanaa.