Kunnallislehti 29.11.2003
   

Reilu kolmannes seutulipun käyttäjistä on koululaisia ja opiskelijoita.

Hintoihin tulossa korotuksia
Seutulipun suosio kasvaa Paimiossa

Viime vuosikymmenen lopussa käyttöön otettu linja-autoliikenteen seutulippujärjestelmä on otettu hyvin vastaan sekä käyttäjätutkimuksilla että myynnin kehityksellä mitattuna. Seutulippupalvelu on nähty edullisena ja kätevänä tapana matkustaa, ja se on pienentänyt kynnystä käyttää joukkoliikennettä. Tulevaisuudessa seutulipun hintaan on kuitenkin kohdistumassa monenlaisia korotuspaineita.

Seutulipun suosion kasvu on ollut vahvaa useimmissa Turun ympäristökunnissa. Turun ja Salon seutulippualueisiin kuuluvassa Paimiossa tehtiin viime vuonna yhteensä lähes 88.000 linja-automatkaa seutulipuilla. Paimiolaisille myytiin vuoden aikana yhteensä noin 2.200 seutulippukorttia, mikä oli 10 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001.

Kaupungin tietojen mukaan seutulippuja on myyty tänä vuonna lokakuun loppuun mennessä jo lähes 2.000 kappaletta. Kasvua on viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna 6,5 prosenttia.

Piikkiössä ja Sauvossa seutulippujen myynti on kehittynyt tasaisemmin. Piikkiöläisille myytiin viime vuonna Turun seutulippuja 1.681 kappaletta. Sauvolaiset ostivat Turun ja Salon alueen seutulippuja noin 300 kappaletta vuoden aikana.

Kunnat nostavat hintoja

Valtion ja kunnan tukeman seutulipun hinta määräytyy kuluttajalle kotikunnan asettaman taksan mukaan. Ensi vuonna 30 päivän seutulippujen hintoihin on tulossa korotuksia. Piikkiössä seutulipun hinta nousee 53 eurosta 55 euroon. Sauvossa seutulippu maksaa nyt 65 euroa, mutta ensi vuoden taksaa ei ole vielä päätetty.

Turun alueen seutulippu maksaa paimiolaisille tänä vuonna 65 euroa ja Salon seutulippu 62 euroa. Paimiossa on päätetty, että ensi vuonna molempien alueiden seutulipun hinta nousee 70 euroon.

Paimion kaupunki on perustellut korotusta kustannusten ja seutulippumenojen kasvulla sekä tarpeella saada hinnat vertailukelpoisiksi ympäristökuntien kanssa. Toisaalta seutulipun hinnan korotuksen nähdään tuovan jatkossa työmatkavähennysten kautta parempaa verotuksellista hyötyä omaa autoa käyttäville. Vaakakupissa ovat toisaalta joukkoliikenteen käyttäjät, toisaalta kaupungin ulkopuolella työssä käyvät autoilijat.

Valtion tuki pienenemässä

Seutulippujen korotuspaineet saattavat tulevaisuudessa kasvaa myös valtion joukkoliikenteen määrärahojen leikkausten takia. Tänä vuonna lääninhallituksilla oli 10,8 miljoonaa euroa käytettäväksi kaupunki- ja seutulippualennusten valtionavustuksiin, mutta valtion ensi vuoden esitys on yli miljoona euroa pienempi. Valtion joukkoliikenteeseen kohdistuvat leikkaukset ovat jatkumassa myös vuonna 2005.

Toteutuessaan esityksen on pelätty kasvattavan paineita tuettujen lippujen hintojen nostamiseen, mikä johtaisi matkustuksen vähentymiseen ja sitä kautta joukkoliikennetarjonnan supistumiseen. Länsi-Suomen lääninhallituksen liikenneosaston osastopäällikkö Kari Savolainen kuitenkin korostaa, että seutulipuille myönnettävä tuki pyritään pitämään täysimääräisenä jatkossakin.

- Valtion joukkoliikennetuen leikkaukset kohdistuvat lähinnä runkoliikenteen ostoihin ja kaupunkimaisen paikallisliikenteen lipputukiin. Seutulipputukea pyritään leikkaamaan mahdollisimman vähän tai ei lainkaan, koska tuote on hyvä ja sen kehittämiseen on satsattu paljon voimavaroja, Kari Savolainen kertoo.

Myös liikennöitsijät ovat olleet tyytyväisiä seutulippujärjestelmään. Turun ja Salon seudulla liikennöivän Vainion Liikenteen toimitusjohtaja Matti Vainio toivoo sille vakaata kehitystä myös tulevaisuudessa.

- Valtion lippurahoituksella on erittäin tärkeä merkitys linja-autoliikenteelle. Tuet pitää kohdistua nimenomaan bussin käyttäjiin. Paimion ympäristössä ostoliikenteellä ei ole merkitystä, mutta seutulippu on täällä erittäin tärkeä tuote. Sille saatavaan tukeen ei saisi tulla leikkauksia, jotta lippujen hinnat pysyisivät kilpailukykyisinä ja matkustajien määrä ei vähentyisi, Matti Vainio painottaa.
   

- Kyllä minulta joskus vaikeimpina hetkinä tulee itku, mutta itkeminenkin helpottaa. Minä en panttaa mitään, vaan nauran ja itken. Ne ovat muuten yllättävän lähellä toisiaan, Leena tuumii.

Usko tekee, Leena organiseeraa
Omaishoito on yhteispeliä

Paimiolaiset Leena ja Usko Osma tulevat itsenäisyyspäivänä olleeksi naimisissa 45 vuotta. Muutaman viime vuoden he ovat olleet myös omaishoitaja ja -hoidettava.

Kun 21-vuotias tarvasjokinen Usko aikanaan vei vihille Hajalasta kotoisin olevan 19-vuotiaan Leenan, he päättivät asettua Paimioon, Uskolla oli tonttikin valmiiksi hankittuna. Myöhemmin syntyi kaksi lasta, Usko toimi maalausalan yrittäjänä ja Leena kävi pankissa töissä, jossa ehtikin työskennellä 28 vuotta.

Mutta Leenalle puhkesi reuma. Ensimmäiset kymmenen vuotta se pysyi niin rauhallisena, että ulkopuoliset tuskin huomasivat mitään. Sitten sairaus alkoi edetä ja pakotti lopulta eläkkeelle, aluksi osa-aikaisesti ja sitten kokonaan.

Leena on kipujen tuttu. Reuman lisäksi häntä vaivaavat mm. paha nikaman siirtymä selässä, skolioosi ja osteoporoosi. Voimat ovat huvenneet niin käsistä kuin jaloista mutta aurinkoista elämänasennetta mikään ei ole vienyt.

- Kyllä minulta joskus vaikeimpina hetkinä tulee itku, mutta itkeminenkin helpottaa. Minä en panttaa mitään, vaan nauran ja itken. Ne ovat muuten yllättävän lähellä toisiaan, Leena tuumii.

Hän pyrkii sinnikkäästi liikkeelle "rolliksellaan", tasorollaattorilla, jossa selkä saa olla suorana. Sen avulla hän uskaltautuu kauppaan ja jopa läheiselle kuntoradalle, 600-700 metrin lenkille.

Kaikkein vaikeinta on ollut tämä elämänpiirin supistuminen kotiin.

- Istuminen on niin huonoa, ettei voi oikein mennä mihinkään. Vielä kaksi vuotta sitten pystyin ajamaan autoa, muistelee Leena, joka pankkityössä tapasi paljon ihmisiä ja oli muutenkin "aina menossa", osallistui yhdistystoimintaan ja kesäteatteriin.

- Oli tämä minullekin tosi iso muutos kun tähän jäin, Usko sanoo.

Pitkin maakuntaa maalausyrittäjänä kulkenut mies siirsi pari vuotta sitten yrityksen pojalle ja jäi puolison omaishoitajaksi. Usko auttaa Leenaa istumaan ja makuulle, nousemaan ja pukemaan. Leenan opastuksella hän on myös oppinut ihan uuden taidon, ruuanlaiton.

- Usko tekee ja minä organiseeraan, Leena nauraa.

Leenan käsivoimilla pystyy vielä maustamaan ruuat, tekemään kirjoitushommia ja hoitelemaan perheen pankkiasiat. "Apukädellä" Leena kykenee napsimaan tavaroita lattialta, ja hän on keksinyt muitakin keinoja millä voi itse tehdä yhtä ja toista.

- Mutta minä en sais muka tehä yhtään mittään, Leena protestoi.

- No kun pelkään että kaadut, Usko puolustautuu.

Tosiasia on, että Leena tarvitsee hoitajan lähelleen. Puoliso ei uskalla Turussa asioidessaankaan olla pois paria tuntia pidempään vaikka Leena vakuuttaakin että kännykät on keksitty.

Osmat eivät ole toistaiseksi käyttäneet hyväksi Paimion Omaset-projektin tarjoamaa mahdollisuutta saada hoitaja kotiin muutamaksi tunniksi. He ovat kuitenkin osallistuneet omaishoitajille ja hoidettaville järjestettyihin retkiin ja tapaamisiin ja olleet niihin tyytyväisiä. Apuvälineiden saannissakaan heillä ei ole koskaan ollut mitään valittamista.

- Ainut mitä me pelätään on että jos mulle sattuisi jotakin. Siinä tapauksessa Leena tarvitsisi ulkopuolisen auttajan ihan välittömästi, Usko toteaa.
     

Yhteistalolla kokoontuu monta ahkeraa kutojaa. Seija Sinnelä sai tällä viikolla puusängyn peiton valmiiksi.

Kylän oma kokoontumispaikka

Ruonalaiset ovat ryhtyneet toimeen Ruonalla sijaitsevan Sauvon yhteistalon pelastamiseksi. Taloa tarvitaan kyläläisten kokoontumis- ja harrastuspaikaksi.

     

KaaPo löi PiPSin tiukasti

KaaPo ja PiPS pelasivat jännittävän, yleisöön menevän paikallispelin sunnuntaina Piikkiössä. Loppuvihellyksen soidessa oli tulostaululla KaaPon niukka voitto maalein 5-4.

PiPS aloitti maalinteon ensi jakson 7. minuutilla. Jussi Lehtosen tykki puhui vapaapotkussa 10 metristä ja KaaPon maalivahti Veli-Heikki Maunila torjui osittain, mutta laukauksen voima vei hänetkin maaliin. KaaPo tasoitti lähes välittömästi ja meni 2-1 johtoon , kun vajaa 13 minuuttia oli ensi jaksoa pelattu. Molemmat maalit viimeisteli Kai Lempinen.

PiPS nousi tasoihin Tero Tammenlaakson maalilla, johon nappisyötön antoi kulmapotkusta Jouni Tukia. Ensi jakson viimeisen maalin teki Toni Kontto läpiajon päätteeksi ja tauolle mentiin PiPSin 3-2 johdossa.

Toisella jaksolla Tero Tammenlaakso syötti ja Jouni Tukia viimeisteli PiPSin johdoksi 4-2, kun minuutti jaksoa oli pelattu. KaaPo kavensi ensin ja nousi sen jälkeen tasoihin Petri Merisaaren ja Jussi Kososen maalein. Tilanne oli 4-4 ja peliaikaa jäljellä vielä 13 minuuttia.

Kaksi ja puoli minuuttia ennen ottelun päättymistä Kimmo Tapaninen teki KaaPon voittomaalin. PiPS painosti raivoisasti, mutta KaaPon maalivahti Veli-Heikki Maunila venyi huipputorjuntoihin. Tero Tammenlaakso pääsi pari kertaa laukomaan lähietäisyydeltä, Jouni Tukia tykitti alanurkkaan, mutta Maunila venyi aina pallon tielle. Lopussa Jussi Lehtonen pääsi vielä yrittämään KaaPon virhetilin täytyttyä kymmenmetristä, mutta laukoi ohi maalin.

Peli oli hyvää futsal-viihdettä. Lujia laukauksia, hyviä yksilösuorituksia, maalivahtien huipputorjuntoja ja armotonta yritystä kummaltakin joukkueelta. Tällä kertaa KaaPo oli karvan verran parempi, mutta ottelu olisi voinut kääntyä toisinkin päin.

PiPSin parhaana palkittiin jälleen omalla tasollaan pelannut maalivahti Jussi Lehtonen. Kentällä Jouni Tukia, Toni Kontto ja Tero Tammenlaakso olivat PiPSin parhaita, mutta koko joukkue ansaitsee kiitoksen hyvästä pelistä. Kaapon parhaana palkittiin kolmen tehopisteen mies Kai Lempinen.

Ensi viikonloppuna PiPSillä on kaksi peliä, ensin lauantaina Helsingissä Puistolan Urheilijat ja sunnuntaina saapuu Helsingistä Piikkiöön Marmiksen Kuula. Peli alkaa Liikuntahallilla klo 13.

Aco