|  Kunnallislehti 21.11.2008  |

Anneli, aloitteleva altto

	Tähän syksyyn saakka Anneli Martin on ollut piikkiöläisille, paimiolaisille ja kaarinalaisille tuttu tanssia harrastavana kotitalousopettajana, ei laulajana. Annelin laulajanura alkoi puolivahingossa ja ikään kuin väärästä päästä – Mahlerin tulkitsemisesta televisiolamppujen loisteessa. Nykyisin hän harrastaa laulua Kaarinan–Piikkiön kansalaisopiston Viihdekuoro Ramonan riveissä.

Piikkiöläinen kotitalousopettaja Anneli Martin teki viime talvena syöksyn tuntemattomaan. Hän pyrki ja pääsi mukaan YLE:n Teema-kanavan Kuoroon! -televisio-ohjelmaan ilman minkäänlaista aikaisempaa kuorolaulu- tai esiintymiskokemusta.

Jo muutaman kuukauden kuluttua hän löysi itsensä Finlandia-talon lavalta laulamassa saksaksi Mahlerin toista sinfoniaa, ympärillään kuoromusiikin ammattilaisia.

– Se oli aika pelottavaa. Koin astuneeni hiukan liian suuriin saappaisiin. Onneksi vieressä oli vahvoja kakkos-alttoja, joihin oli hyvä tukeutua, hän sanoo.

– Ja täytyy rehellisesti myöntää, että välillä laulaminen meni pelkäksi suun liikutteluksi.

Viime maanantaina YLE:n Teemalla nähtiin ja kuultiin, kuinka Anneli ja muut kokemattomat Teemalaulajat pärjäsivät Mahlerin yhteisharjoituksissa ja nuotinlukukokeessa.

Ensi maanantain lähetyksessä koittaa lopullinen totuuden hetki. Kuorolaisten taidot tai taidottomuus paljastuvat, kun Radion sinfoniaorkesteri pitää Mahler-konsertissa Finlandiatalolla. Samassa ohjelmassa nähdään myös katkelmia Teemalaulajien omasta konsertista YLE:n Isosta Pajasta.

Viitisen kuukautta kestänyt kuorolaulu-periodi oli Annelille antoisa, mutta rankka. Ajoittain jopa niin stressaava, että luovuttaminenkin kävi mielessä.

– Minun lähtötilanteeni oli useimpiin muihin nähden heikko. En osaa soittaa mitään instrumenttia enkä kuoroon tullessani tuntenut nuotteja. Karaokeakaan en ole koskaan laulanut. Saatoin lohduttautua vain sillä, että pikkutyttönä ollessani isä oli joskus sanonut, että sullahan on flikka hyvä laulunääni.

– Ei saisi verrata itseään muihin, mutta pakostakin niin tulee tehneeksi. Vasta nyt alan pikku hiljaa toipua ja nähdä kuoroprojektin monet hyvät puolet, Anneli sanoo.

Talven ja kevään aikana Anneli matkusti Helsinkiin kuoroharjoituksiin kahdesti viikossa. Lisäksi hän osallistui viikonloppuleireille. Piikkiössä ja Kaarinassa häntä preppasivat uutterasti sukulaiset, ystävät ja työtoverit.

– Moni on kysynyt, että maksoivatko ne meille kuorolaisille mitään. No, raha ei todellakaan ollut se tärkein juttu. Saimme Sibelius-Akatemian tasoista opetusta ja valtavasti uusia, hienoja kokemuksia. Olen minä hullumpaankin rahaa laittanut.

Lue lisää lehdestä!