Kunnallislehti 28.1.2005
   

- Olen koko ikäni ollut himoliikkuja, mutta en urheilija, Vanhanen aloittaa ja ilmaisee samassa koko ajattelunsa ytimen.

Mies joka keksi ikiliikkujan

Paimiolainen Jari Vanhanen (44) on eloisa ja asiastaan niin innostunut, että ulkopuolisellekin tulee hyvä fiilis. "Duracel-miehelle" näyttää tupsahtaneen geenipaketissa poikkeuksellinen satsi energiaa.

Itseään hän tituleeraa "monitoimiliikunnan puuhamieheksi". Ikiliikkujakin kyllä kävisi, ja vielä sellainen, joka on keksinytkin ikiliikkujan.

- Olen koko ikäni ollut himoliikkuja, mutta en urheilija, Vanhanen aloittaa ja ilmaisee samassa koko ajattelunsa ytimen.

- Liikunta on minulle elämäntapa. Yritän kaikin tavoin toimia nuorten parissa niin, että heihin tarttuisi liikunnallinen elämänasenne koko elämän ajaksi. Kun liikunnan pohja on laaja, nousevat sieltä sitten ne kilpaurheilun huiputkin kuin itsestään. Suurten massojen saaminen ilolla mukaan on ensisijaista.

Liika kilpailu pahasta

- Olen oikein yrittänyt miettiä, mikä voisi olla fiksumpaa kuin nuorten liikunnan hyväksi toimiminen ja valmentaminen, mutta en millään ole keksinyt, Vanhanen paukuttaa.

Hän ei sekoittaisi politiikkaa liikuntaan eikä liiallisen kireätä kilpailuasennetta, varsinkaan liian varhain.

- Maailma on tänään jo niin kova muutenkin. Ihmisiä mitataan ja pannaan järjestykseen joka paikassa. Liikunnassa se ei saa olla lähtökohta. Tietysti silloin kun urheilija haluaa kilpailla, sen vuoro tulee, mutta juniorikasvatuksen henkisenä perusaineksena se saa olla enempi piilossa, siviilissä talousjohtajana toimiva Vanhanen pohtii.

Periytyvä ketju

Niin, se toinen ikiliikkuja. Aivan vastikään otettiin Paimion Yrityksessä jälleen uusi E-startti, eli 8-9 -vuotiaiden lentopalloryhmä aloitti. Lähdössä porukkaa oli kolmatta kymmentä, mutta Vanhanen vakuuttaa, että puolessa vuodessa heitä on tuplasti.

- Käynnistämme kahden vuoden välein uuden startin, ja nyt systeemi on muuttunut jo jatkumoksi. Ensimmäiset 10 vuotta sitten mukana olleet vetävät nyt uusia junnuja. Itse olen saanut pyörittää tätä ikiliikkujaa pystyyn. Tämä on hienoa ja kivaa, minä en tekisi mitään mikä ei tällaista olisi, mies puhkuu.

Sellaiseen lukeutuu myös perhe ja kaksi lasta, joiden mukanakin liikuntaa on riittänyt. Yrityksen A-, B- ja D-tyttöjen menestys aina ylempiin loppusarjoihin asti ja A-.tyttöjen yhteistyö Piikkiön Karhun kanssa kertovat seuratyöstä. Vanhanen itse pelailee lätkää, lento- ja jalkapalloa ja mailakin pysyy hyppysissä verkkopeleissä. Firmojen puulaakeja on ollut matkassa useampia.

Paimion urheilulle kehuja

Vanhanen putkahti Paimioon 20 vuotta sitten Espoosta. Valinta kuvastaa reippaita otteita.

- Ajoimme juhannusyönä Paimion läpi, ynnättiin urheilu- ja muita paikkoja, luettiin paikkakunnasta ja kahden vuoden päästä muutettiin.

- Paimiossa on hienoa se, että toiminnassa on yksi seura yhtä lajia kohti. Resurssien käyttö on järkevää. Liikunnan arvostus, salitilanne ja liikuntapaikat ovat hyvällä tolalla, Vanhanen sanoo ja heittää plussia kaupungin liikuntasihteerille.

Vanhanen näkee pitkällä aikajänteellä tarpeen uuden monitoimihallin rakentamiseen.

- Sellaista pitäisi viritellä jo nyt, ja siltä pohjalta, että tilaa voisivat käyttää myös näytelmäkerhot, bändit ja muut kulttuurin toimijat. Urheilupuiston keskittymässä sen paikka minusta olisi.

Neljä "oscaria" 2004

Jari Vanhaselle napsahti vuodelta 2004 peräti neljä "oscaria", tarkemmin sanoen liikunta-ansioista tullutta huomionosoitusta. Hänet valittiin:

- Paimiossa vuoden seuratyöntekijäksi 2004. Tittelin myöntää Lounais-Suomen Liikunta ry paikallisen liikuntatoimen ehdotuksesta.

- Vuoden yritysläiseksi Paimion Yrityksen lentopallotoiminnan, erityisesti sen nuorisotyön ansioista vuosikymmenen ajalta.

- Paimion Hakan 35-vuotiaiden ikämiesten vuoden pelaajaksi.

- Asuinalueella "puulaakiliikuntaa" edistävän Koskelan Kuohun kunniajäseneksi.
   

Harvaluodon saarelle vievä Luodontie kulkee läpi asuntoalueen ja rajoitus Kavalton tilalle saakka on 40 kilometriä tunnissa. Siitä eteenpäinkin aina lossirantaan asti tien korkein sallittu nopeus on 60 kilometriä tunnissa.

Kaasujalka painaa tutuissa paikoissa

Melkein jokainen Peimarissa autolla liikkuva tietää ne liikenteen paikat, joissa vauhti herkimmin näyttäisi nousevan sallittua korkeammaksi. Samat paikat ovat tuttuja niin poliisille kuin Tielaitoksen puolella näitä seikkoja seuraaville henkilöille.

- Harvaluotoon johtava Luodontie siihen sillalle saakka ja myös Toivonlinnantie. Sitten tulee mieleen tämä Littoistentie, joka lähtee siitä Rungontieltä Littoisiin. Ne nyt ainakin tulee mieleen, niissä ajetaan kovaa koko ajan.

Näin luettelee tyypillisimpiä ylinopeuspaikkoja Piikkiön aluepoliisi Jouko Jokinen. Yhteistä hänen mukaansa näille kaikille tieosuuksille on se, että niissä on osin aivan suoria tieosuuksia.

- Helppo ajaa ylinopeutta. Vähän pidempiä tienpätkiä ja kuljettajat pitävät niitä helppoina ajettavina, hän arvioi ylinopeuden syitä.

Taajamarajoitusten noudattaminen tuntuu olevan hankalaa aivan Piikkiön keskustassakin. 40 kilometrin rajoitus ylittyy herkästi. Kun poliisi tietää yleisimmät ylinopeuspaikat, niin toki niitä valvotaankin. Jonkun mielestä ehkä paljonkin, toisen mielestä liian vähän.

- Kyllä niitä seurataan. Mutta mikä on usein ja mikä ei, kommentoi Jokinen, jonka mukaan näistä Piikkiön kohteista on napattu kiinni joitakin todella huomattaviakin ylinopeustapauksia. Usein kyse on ollut nuoresta kuljettajasta, ja halusta katsoa miten kovin auto kulkee. Osassa tapauksista nopeus on noussut kuin huomaamatta yli sallitun.

- Yleensä ylinopeuskuskille tie on tuttu. Ajatellaan että tunnetaan tie ja osataan ennakoida vaaranpaikat. Ylinopeuksiin vaikuttaa tietenkin myös se, että autot ovat ajo-ominaisuuksiltaan ja kiihtyvyydeltään nykyisin niin hyviä, pohtii Jokinen ylinopeuden taustoja.

Jalka painaa Kaaritiellä

Samantyyppisiä ovat tutuimmat ylinopeuspaikat Paimiossakin. Alvar Aallontiellä Paimiossa on 50 kilometrin nopeusrajoitus, mutta nopeudet nousevat helposti.

- Se on yksi, Kaaritie on toinen. Liikkuva poliisi piti siinä juuri tutkaa. Yksi on Sähköyhtiöntie Tarvasjoelle päin, listaa tuttuja ylinopeuskohtia ylikonstaapeli Rauno Pohjola.

Hänkin vahvistaa, että nopeudet nousevat herkimmin tilanteissa, joissa kuljettajalle tulee ajatus, että tässä on nyt hyvä ajaa.

- Syntyy harhakuva, että tie on hyvä ja rajoitus tarpeeton. Vistan rajoituksista nuristiin kun Ala-Vistalle asetettiin jopa 30 rajoitus.

Mikään isompi ongelma nopeus ei Vistalla silti poliisin mielestä ole.

- Rajoitukset ovat kuitenkin aika pienellä alueella, ja ne ovat ymmärrettäviä koska tässä liikkuu runsaimmin jalankulkijoitakin.

Sauvossa ylinopeuksia ilmenee lähinnä keskustan kupeessa Kemiöntiellä 60 kilometrin rajoitusalueella ja toisaalta Nummenpään koulun edessä. Yleisesti ottaen Sauvosta ei juuri ylinopeusasioissa olla yhteydessä poliisiin. Viime aikoina ihmiset ovat poliisin suuntaan olleet aktiviisia lähinnä Piikkiön Toivonlinnantien suunnalta. Aktiivisuuden takana on asukkaiden huoli turvallisuudesta ja toive kevytväylästä.

- Mutta kun sinne mennään tutkaamaan, niin paikallisiahan ne on jotka kiinni jää. Ja kun saavat lapun kouraan ovat kiukkuisia, sanailee Pohjola.
     

Peurojen sarvipäät löytyivät roska-astiasta

Piikkiöläisen Ykkös Cafen pitäjää Pentti Aroa odotti ikävä yllätys maanantaina aamupäivällä. Moottoritien levähdyksellä sijaitsevan kahvilan roska-astiasta löytyi kolme peuranpäätä, jalkoja ja osia ruhosta.

- Lähdin auraamaan lunta ja huomasin, että roskiksen seinä on auki ja siinä on verta. Kun katsoin mustaan säkkiin, sieltä katsoi silmä, ja pelästyin todella. Kun näin sarvet, selvisi, että kyseessä ovat peurat, Aro kertoo.

Hän sanoo, että kahvipaikka on kiinni sunnuntaisin. Edellisen kerran paikalla oltiin siis lauantaina. Aro teki löydöstään ilmoituksen poliisille. Päitä tarkastellut hepojokelainen metsämies Jaakko Koski Metsästysseura Tapiosta arvioi, ettei teurastusta ollut tehty aivan oppien mukaan.

- Se on tehty hätäisesti. Kunnollinen metsästäjä ei myöskään toisi päitä yleiseen roskikseen eikä heittäisi pois näin komeita sarvia.

Kaikki peurat ovat koiraita, 7-, 6- ja 4-piikkisin sarvin.

- Tapaus vaikuttaa todella epäilyttävältä ja haiskahtaa salakaadolta. Mahdottomuus on sanoa, mistä eläimet ovat peräisin, Koski toteaa.
     

Rallin vahva avaus päättyi keskeytykseen

F-cupin rahasarjan ensimmäinen osakilpailu ajettiin Raisiossa K1 Katsastajat-Rallin merkeissä. F-cup rahasarjaa kiertävä pari Samuli Nevä - Juha Kivimäki olivat mukana jahtaamassa pisteitä. Nyt toista kautta yleisessä ajanut Samuli aloitti kilpailun varovaisesti ensimmäisilläerikoiskokeilla.

- Oli kyllä outoa ajaa numerolla 9, kun aikaisemmin on tottunut ajamaan kärjen takana. Yön ja aamupäivän aikana tullut lumi haittasi ajoa varsinkin pienemmillä teillä ja jarrutuspaikkoja oli vaikea löytää, kertaa Samuli päivän tapahtumia.

Tauon jälkeen reitti siirtyi isommille teille ja myös vauhti parani. Neljännelle erikoiskokeelle Samuli ja Juha kellottivat oman luokan pohja-ajan.

- Nyt tuli ensimmäistä kertaa ajettua luokan pohja-aika yleisen F-cupissa, eniten mieltä lämmittää se että sarjan kaksinkertainen mestari Petri Kumpulainen jäi nelospätkällä taakseni, sanoo Samuli.

Ennen viimeistä kuudetta erikoiskoetta Samuli ja Juha olivat luokan toisena heti Petri Kumpulaisen kannassa. Epäonni kuitenkin puuttui peliin ja noin 9 kilometrin ajon jälkeen moottori sammui äkillisesti ja matka pysähtyi siihen.

- Kyllä tuli muutama painokelvoton sana metsässä huudettua, sytytysjärjestelmän sulake irtosi ja vikaa etsittiin 20 minuuttia, kyllä ottaa päähän kun uran paras sijoitus oli hiuskarvan varassa, harmittelee Samuli epäonneaan.

Seuraavaan kerran kaksikko kisailee Itä-Suomessa Kiteen maisemissa.

Ruoskan A-junnut tulessa

Paimion Ruoskan A-pojat (A84) pelaavat viikonlopulla kotihallissaan kaksi joukkueen SM-sarjakohtalon kannalta ratkaisevaa ottelua. Lauantaina vastaan tulee perinteikäs OLS Oulusta ja sunnuntaina Hattelmalan Urheilijat Hämeenlinnasta.

- Meillä on sarjassa kaksi pinnaa, oululaisilla neljä ja hämeenlinnalaisilla kuusi. Käytännössä viikonloppuna pelataan sarjan jumbokolmikon keskinäisestä järjestyksestä ja yritetään päästä pois suoraa putoamista tietävältä viimeiseltä sijalta, toteaa valmentajakaksikko Ossi Vesalainen ja Ville Pernaa.

SM-sarjaan nousseen paimiolaisjoukkueen syyskausi sarjassa on ollut vaikea mutta antoisa. Nuori joukkue on ollut lujilla kovatasoisissa ja fyysisesti vaativissa sarjassa.

- Joukkue on joutunut koko tähänastisen sarjan pelaamaan kykyjensä ylirajoilla, mikä on ollut todella vaativaa pojille. Sarjan kova taso ei ollut yllätys, mutta pelit ovat olleet kovaa opettelua, summaa tilannetta Ossi Vesalainen.

Paimiolaisjoukkueen haasteet liittyvät siihen, että pelaajamateriaali on ymmärrettävästikin kapeampi kuin sarjassa pelaavilla suurten kaupunkien huippuseuroilla. Tämän lisäksi pelaajista vain osa on 84-syntyneitä, ja nuorimmat joukkueen pelaajista tulevat jopa ikäluokasta -88. Rutiinin puutetta sarjassa selittää myös se, että osa pelaajista ei edes ollut mukana viime kauden nousijajoukkueessa, vaan on vasta aloittanut kilpaurheilun.

- Toisaalta osa pelaajista on saanut kokemusta Ruoskan edustusjoukkueessa, kuvaavat valmentajat joukkuetta.

Plussapuolelle A-poikien peleistä voi kirjata sen, että oppimistahti on ollut kova ja joukkueen into on riittänyt, vaikka sarjamenestys on ollut takussa. Hyökkääjä Johan Wahlstenin nimi löytyy myös sarjan pistepörssissä kahdenkymmenen kärjestä, mikä sekin kertoo osaltaan edistymisestä sarjassa, jossa vastaan tulevissa joukkueissa on maajoukkue- ja liigapelaajia.

- Nyt viikonlopulla mitataan mitä puolen vuoden aikana on peleissä opittu, kiteyttävät valmentajat.

Viikonlopun peleihin ruoskalaiset odottavat kotikentälle runsasta kannustusta. Joukkueen kapteeni Ossi Vierimaa sanoo, että otteluihin lähdetään kovalla asenteella ja voitonnälkä kurnii.

- Sarjapaikan pitäminen on kova juttu. Edessä on siinä mielessä kaksi kauden päävastustajaa. Kotiottelussa sekä yleisön kannustuksella että kotikentällä on merkitystä. Oululaisten jaloissa voi matkakin painaa...

Nuorten SM-sarjaa: lauantaina 29.1 klo 16.00 Ruoska-OLS (Oulu), sunnuntaina 30.1 klo 14.00 Ruoska-HaU (HML)