Muutamia viikkoja sitten tuli ottaneeksi pestin, jota en ilman luotettavia ystäviä olisi voinut edes unissani hyväksyä. Aloin tekemään sitä harrastuksekseni, mitä jo työnäni teen. Kioskivastaavan hommia.
Paimion Hakan pitkäaikainen kioskivastaava oli ilmoittanut haluavansa keventää taakkaansa ja paikka aukeni.
Mitä se sitten on?
Pidän huolta tavaroittamisesta, järjestän kioski-illoiksi työporukkaa, siirrän kassalipasta paikasta ja henkilöltä toiselle. Maksan laskuja ja tilitän rahoja. Siis aivan sitä mitä olen tehnyt työkseni jo yli 16 vuotta.
Mutta suurin eroavuus on siinä, että tässä hommassa en ole joutunut kyttäämään näpistelijöitä ja Hakan porukka on osoittanut ilmiömäistä yhteenkuuluvuutta yhteishengessä ja talkootyössä. No, ainahan on niitä, joille ilmainen työ ei sovi, mutta näinä kahtena kuukautena se porukka on ollut tosi pieni. Aina on apua saanut ja ilolla sitä takaisin myös jaan.
Nyt, kun koulun loppuminen lähestyi, tuli ilmi muutamia häiriöitä. Ja nyt huomautan; vain hyvin harvoja.
Olen aina tullut hyvin toimeen nuorten kanssa. Aikuisten kanssa se on jopa vaikeampaa välillä. Mutta mitä aikuiset edellä, sitä nuoret perässä. Ja tarkoitan tässä “kuningas” alkoholia. Parina iltana paikalla ollessani on pieniä nuorten porukoita käynyt kierroksella myös kipsalla ja viinan sekä oluen lemahdus on herättänyt huomiota. Tupakkakin on haissut, mutta yleensä alkoholilla on pahemmat seuraukset, lieveilmiöiden muodossa. Eilen törmäsin ensimmäistä kertaa tilanteeseen, että porukka keskusteli siitä, maksavatko he. Totesivat, että maksettava on, kun seurasin tilannetta.
Koulut päättyivät tänään. Sadeilmasta huolimatta porukkaa oli Soikalla äsken ennen kuutta toistakymmentä ja meno hyvin rauhallista. Ikähaitari 13 – 16. Kolme kaljapulloa nuorten käsissä. Toistakymmentä tupakkaa huulessa. Mutta eihän sen näin pitäisi olla. Lakikin jo sanoo tupakasta ja alkoholista yhtä jos toistakin. Mikä hätänä?
Te vanhemmat: olen mukana nuorisotyössä Hakan kautta. Oman poikani harrastus on saanut minut lisäämään nuorten parissa työskentelyä lähinnä urheilun ja nyt sen kioskin puitteissa. Parin vuoden kuluttua olen menossa mukaan Parkki-ryhmään. Mikä on teidän roolinne oman lapsenne illanvietossa ja hyvinvoinnissa? Tiedättekö te missä hän/he viettävät aikaansa? Suurin osa tietää. Osa luulee tietävänsä.
Omat lapseni ovat vielä sen ikäisiä, etteivät hengaa ulkona iltaisella. Eivät edes kesällä. Kohta on toisin. Mutta eivät hengaa silloinkaan tietämättäni. Haluan jakaa heidän kanssaan ne yhteiset hetket, mitä meillä on mahdollista viettää. Tänään saunomme yhdessä, ensi viikolla jotain muuta. Mutta yhdessä.
Suurin osa vanhemmista on vastuullisia. Tukee lapsiaan elämän vaikeuksissa ja alkutiellä. Suurin osa ansaitsee kunnioituksen siitä, että ovat ymmärtäneet vanhemmuuden ennemminkin ilona ja lahjana, kuin taakkana. Kumpi sinä olet?
Kiitos sinulle, joka halaat lastasi tänään nukkumaan mennessä ja osoitat hänelle kiintymyksesi. Hän varmasti sen osoittaa niin sinulle kuin muillekin oikeana suhtautumisena elämään ja elämänarvoihin. Olkaamme esimerkkejä heille!
Oikein ihanaa ja toivottavasti myös lämmintä kesän aikaa kaikille! Tervetuloa kahville Soikalle!
