Alkaa olla taas käsillä se aika, kun perheenäidit itkevät kiireen keskellä. Isät repivät viimeisiäkin hiuksia päästään ja lapsia ahdistaa ajatus koulunumeroiden vaikutuksesta lahjoihin. On tulossa joulu.
Kauppojen lehtihyllyt ovat pursunneet jo toista kuukautta mitä ihanimpia ideoita joulukattauksista. On sitä sylttyä ja tätä kalaa. Ja tottahan kangasservietit pitää olla. Ja kuin ihmeen kaupalla hankitulle kinkullekin pitää löytyä juuri sen oikean tanniinisuuden omaava viini. Lehden kuvan värisiä astioita kerrotaan löytyvän juuri siitä liikkeestä, joka sijaitsee kaukana, mutta minkäs teet, kun ne on juuri nyt saatava. Onhan sillä tv-julkullakin sellainen.
Mutta onko joulun oltava sellainen? Miksi menetämme yöunemme ennen joulua niin, että koko joulun pyhä menee sitten riidellessä väsymyksen painaessa päälle. Eikö voisi joskus hellittää ja ja vain antaa olla. Jospa se pieni pölynhaituva siellä sängyn takakulmassa ei tänä vuonna olisikaan villakoiraa suurempi ja ihan oikeasti jaksaisimme nauttia meille tärkeiden ihmisten kanssa yhdessäolosta, hyvästä ruoasta ja, niin, niistä lahjoista. Mitä iloa on hienosta hilavitkuttimesta jos on niin kyllästynyt koko jouluun, että koneen työntää heti jo jouluiltana kaapin takaosaan. Ja löytää sen kesäkuussa kerätessään kirpparille vietävää tavaraa.
Meille on kasvanut länsimaisen yhteiskunnan kirous. Kaupallisuus ja sitä seuraava pakonomainen tavarapaljous on peittänyt joulun oikean ja tärkeän asian alleen. Enkä nyt puhu uskonnosta. Joulu on lasten juhla. Ja mikä on tärkeintä lapsille. Yhdessäolo, yhdessä tekeminen ja tärkeimpänä – meidän aikuisten huomio. Kuinka harvoin meillä todellakin on aikaa omille lapsillemme? Ok. Viemme heitä harjoituksiin. Ostamme sitä ja tätä. Kyllähän me haluamme heidän parastaan. Mutta se tärkein. Yhteinen aika. Onko sitä?
Nyt kun aloitan 23 jouluani kaupassa, toivon, että me aikuiset ymmärtäisimme joulun todellisen merkityksen niin lapsillemme kuin meille itsellemme. Ja koko perheelle.
Oikein mukavia ja ennen kaikkea rauhallisia joulunaluspäiviä kaikille lukijoille – ja muillekin. Antakaamme joulun olla meille aikaa!
