Olen ehdottomasti syksyihminen. Olen muutenkin aina nauttinut muutosvuodenajoista. No, eihän kesässä ole mitään suurempaa ongelmaa ja talvesta haluaisin pois ehkä lumityöt. Kevät on ihanaa aikaa uuden elämän alkaessa kukoistaa. Mutta kun tulee syksy, herään todella henkiin.
Jatkuvasti kuulen työn ohessa harmistumista sateesta, tuulesta, kylmästä ja ties mistä. Syksy ei siis ole sitä mitä ihmiset toivoisivat. Eiköhän mahda olla niin, että pikkujoulutkin juhlimisineen on keksitty piristämään syksyn pimeyttä ja antamaan hyvä syy pään tyhjennykselle.
Mikä sitten siinä piristää minua niin paljon?
Olen syvästi tunneihminen. Mielialani ovat pinnalla juuri loppusyksystä ja koenkin joskus vahvaa melankoliaa juuri syksyllä. Mutta juuri silloin huomaan olevani Ihminen isolla Iillä. Ja silloin piristää hyvä kirja rauhallisessa takkatulen loimussa. Villasukat jalkaan, viltin alle ja kirja käteen. Ehkä lämmin kupillinen glögiä tai kaakaota. Voisiko olla ihanampaa hetkeä!
Eiköhän vain olekin niin, että olotilamme on se, joksi luomme sen. Entä jos ottaisimmekin kerran itseämme niskasta kiinni ja tekisimme olomme mukavaksi ja samalla myös toisille hyvän mielen.
Pienenä esimerkkinä kerron tarínan työstäni pikkukaupassa viime torstailta. Muistanette, että satoi räntää, oli koleaa ja pimeää koko aamupäivän. Päätin ennen kaupan avaamista, että minulla on tänään hyvä päivä. Heti ensimmäisestä asiakkaasta alkaen tervehdin heitä sisääntullessa iloisesti hymyillen ja kassalla vaihdoin muutaman sanan. iloisia hymyjä alkoi ilmaantua ja itsellänikin oli mitä mainioin aamupuhde.
Hymyä jakamalla saamme muutkin kasvattamaan hyvää oloamme.
Miellyttäviä syksyn hetkiä kaikille!
