Monikulttuurista työtä Paimiossa

2
Tötterötanssissa olivat mukana Artturi Reinivuo Jokelasta ja Leevi Korpela Miska-talosta.

 

Tötterötanssissa olivat mukana Artturi Reinivuo Jokelasta ja Leevi Korpela Miska-talosta.
Tötterötanssi sujuu hyvin, vaikka yhteinen kieli on toisinaan hukassa. Mukana olivat Artturi Reinivuo Jokelasta ja Leevi Korpela Miska-talosta.

Jokelan päiväkodissa leikittiin rasismin vastaisella viikolla tuttuja leikkejä ihan uudenlaisella kielellä, sillä tarhan vieraaksi oli tullut lapsia ja työntekijöitä suomalais-venäläisestä Miska-päiväkodista.

Viime päivien uutisissa Venäjä ja venäläiset ovat näyttäytyneet pelottavassa valossa, mutta Jokelassa lapset olivat innoissaan.

Julius Joutsia (7 v) ja Melina Parviainen (6 v) Jokelan päiväkodista vahvistavat, että venäjänkielisten lasten kanssa oli ollut tosi mukavaa leikkiä. Venäjän kielikin kuulosti heidän korvissaan hauskalta.

Luulin ensin, että jos minä olisi puhunut samaa kieltä, niin olisin luullut, että puhun jotain plääplää-kieltä, kuvailee Melina.

Ystävävierailun ideoi ja järjesti SPR:n Paimion osasto. 

Paimion osasto on hiljattain saanut oman vastaavan monikulttuurisuus-työhön. Hän on Dashti Gafoor. Gafoor on Irankin kurdeja, ja ystävällisestä hymystä huolimatta hän näyttää juuri siltä, mitä moni suomalainen säikkyy: hän on selvästi ulkomaalainen ja puhuukin hiukan murtaen!

Lisäksi Suomi-Venäjän Seuran Paimion osasto on täyttämässä 70 vuotta. Seura on tarkkaillut Krimin kriisiä huolestuneena.

Lisää monikulttuurisuudesta, Dashti Gafoorista ja Suomi-Venäjä-Seurasta 4.4.2014 Kunnallislehdessä.

 

 

2 Comments
Inline Feedbacks
View all comments
Sini-Tuulia Numminen
6 vuosia sitten

Hyvä että monikulttuurisuusaiheita pidetään esillä. Ennakkoluuloja kannattaa pyrkiä hälventämään eheämmän yhteiskunnan saavuttamiseksi. En kuitenkaan voi olla ihmettelemättä journalistista päätöstä esittää Dashti Gafoorin kommentteja litteroiden (Kunnallislehden 4.4.2014 jutussa ”Dashi Gafoor vastaa Paimion SPR:n monikulttuurisuustyöstä”), eli ’hoonolla soomella’. Eihän äidinkielenään suomea puhuvienkaan kommentteja siirrtä sellaisinaan lehtijuttuun – harva nimittäin pystyy puhumaan, haastattelutilanteessa tai muutenkaan, kirjakieltä ja turhia täytesanoja käyttämättä. Mielestäni tyylillinen valilnta osoittaa ensinnäkin huonoa makua ja toisekseen vahvistaa juuri näitä ennakkoluuloja ja stereotypioita ”hupaisasti puhuvista ulkomaalaisista”, joiden asia jää toisarvoiseksi, kun kielellistä ilmaisua näin korostetaan. Kannattaisiko toimittajan mietiskellä omia ennakkoluulojaan?