Kesä on varsinaista aikuistumisleirien kulta-aikaa, kun 14–15-vuotiaat käyvät rippikouluja ja Prometheus-leirejä ympäri maan.
Piipahdin keskiviikkona Sauvossa Prometheus-leirillä, ja meininki vaikutti oikein hyvältä: leirillä kannustetaan nuoria ajattelemaan asioita monista näkökulmista ja ymmärämään nykymaailman jatkuvasti muuttuvaa menoa.
Leirillä olleet nuoret vaikuttivat todella valveutuneilta – paljon valveutuneemmilta kuin monet neljäkymmentä vuotta heitä vanhemmat.
Ja siitäpä tulikin mieleeni, että aikuisetkin voisivat käydä jonkinlaisen aikuistumisleirin. Ihan vain siksi, että moni on kasvanut aikuiseksi, muttei koskaan aikuistunut.
Aikuisten aikuistumisleirillä voitaisiin opettaa, ettei omaa vihaa ja ärsyyntymistään tarvitse aina purkaa ympäristöönsä. Eikä aina ole pakko näyttää, miten kapeakatseinen juntti sitä oikeastaan osaakin olla.
Aikuisten aikuistumisleirillä opetettaisiin lähdekritiikkiä netissä surffailuun ja pohdittaisiin sitä, saako työpaikalla kiusata työkavereita.
Aikuisetkin voisivat käydä jonkinlaisen aikuistumisleirin. Ihan vain siksi, että moni on kasvanut aikuiseksi, muttei koskaan aikuistunut.
Siellä kerrottaisiin, että roskat kannattaa kierrättää, sillä keskiverto suomalainen tuottaa vuodessa lähes 500 kiloa jätettä. Aikuistumisleirillä informoitaisiin siitä, ettei tämä maailma pitkään enää pyöri, jos kierrättäminen ”ei voisi vähempää kiinnostaa”, kuten teinit sanovat.
Aikuisten aikuistumisleirillä keskusteltaisiin siitä, millaisia ajatuksia ja ennakkoluuloja homoseksuaalit, maahanmuuttajat ja vammaiset heissä herättävät. Ja sitten mietittäisiin, mahtavatko nuo ennakkoluulot olla ihan oikeutettuja.
Lapsena sitä luotti siihen, että kyllä aikuiset osaavat ja tietävät. Että he kyllä ymmärtävät, mistä tässä kaikessa on kyse.
Vaan nyt, kun on itse osana aikuisten maailmaa, on huomannut sen, että eihän moni aikuinen oikeastaan ymmärrä tai osaa moniakaan asioita.
Ehkäpä aikuiset voisivatkin kuunnella hetken perheensä teini-ikäisiä, kun nämä palaavat aikuistumisleireiltään.
Ehkä siinä aikuistuisi itsekin edes yhden ajatuksen verran lisää.