Suomalaisen Työn Liiton mukaan kesäkuluttajan tärkein ostospaikka on tori. Tutkimuskyselyn perusteella peräti 63 % yli tuhannesta vastaajasta piti sitä tärkeimpänä kesä-ostospaikkanaan. Marketit pääsivät kakkoseksi 57 %:n osuudellaan.
Tutkimuksen tulos ällistyttää. Vastaakohan se ihan tosissaan koko Suomen todellisuutta? Toki torit ovat vilkkaita suviaikaan, mutta kassavirran kannalta K- ja S-markettien, Lidlin, Siwojen ja Valintatalojen voitot taitavat jättää torimyyjien roposet kauas taakseen.
Tutkimuksen tuloksen selitys löytynee siitä että vaikka suomalainen ostaa kesälläkin pääosan jääkaappinsa sisällöstä marketeista, tori on viihtyisyyden, elämysten ja laadun kannalta mieluisin.
Nykymarketit muistuttavat ulkonäöltään ja äänimaisemaltaan sairaalan ja tehdasvaraston välimuotoa, kun taas tori on kodikas, tulvillaan kesäisiä aistimuksia ja kiireettömyyttä. Lisäksi torin vihannekset, marjat, munkit ja savukalat mielletään usein aidommiksi, alkuperäisemmiksi ja tuoreemmiksi kuin ketjujen tuotteet.
Tällä hetkellä, kun aitoja ja vanhanaikaisia makuja, raaka-aineita ja elämyksiä arvostetaan, luulisi, että torit ovat kokemassa uutta kukoistuskautta. Suurilla paikkakunnilla torit voivatkin erinomaisesti, mutta esimerkiksi Paimiossa tori ei vedä.
Pienillä paikkakunnilla ei riitä, että asukkaat hoitavat perusostoksensa marketeista ja käyvät kerran kesässä hakemassa torilta pussillisen uusia perunoita tai herneitä. Torin kesäistä vilinää kaipaavalle ostajalle taas ei riitä, että oman kunnan torilla kyyhöttää kolme myyjää ja vielä vähemmän asiakkaita.
Todennäköisestä on, että torien säilyttämiseksi pienten paikkakuntien toripäiviä on harvennettava ja torit alkavat yhä enemmän muistuttaa pienimuotoisia markkinoita. Nettiaikaa on myös syytä hyödyntää: torilta löytyvistä tuotteista on voitava olla varma, ja niitä on voitava tilata etukäteen. Kannattaa myös harkita, pitäisikö toripäivää ja esimerkiksi Reko-lähiruokarenkaan jakotilaisuutta yhdistää.
Olennaista on oivaltaa, että torilta haetaan nimenomaan kesätunnelmaa ja aitoja elämyksiä, vanhanaikaista viihtymistä. Ehkä tätä pitäisi hyödyntää enemmän: toreille voi tuoda vaikkapa heinäpaaleja lasten leikittäväksi ja maatilan eläimiä silitettäväksi. Lisäksi tarvitaan paikkoja, joissa istua, ja jotain pelattavaa. Toreista on tultava julkisia olohuoneita, joissa olla ja tavata tuttuja.
Vanhan polven lisäksi toreille tarvitaan lapsiperheitä, ja jotta tori säilyisi uuden sukupolven omana, torin on houkuteltava myös paheksuttua nuorisoa. Mikä tekisi torista 13–25-vuotiaan mielestä kiinnostavan? Jos tähän löytyy vastaus, joka ei karkota eläkeläisiä, toriongelma saattaisi olla ratkaistu.
