Yli-Hakalan torpassa Paimion museomäellä soi sellon surumielinen mutta lohdullinen ääni. Pienessä tuvassa Marjatta Järvinen kertoo Walpurin, lapsenpäästäjän ja ruumiinpesijän tunteista.
– Elämän juhlahuoneissa, syntymässä ja kuolemassa, viimeisen sanan sanoo Jumala, hän miettii.
Niityltä tuulee on sekä visuaalisesti että äänimaisemaltaan ja sisällöltään kaunis ja herkkä kokonaisuus. Perustana on Katri Taanilan koskettava teksti, jolle Järvisen hieno täyteläinen ääni, vanha torppa, sellomusiikki ja Mikko Rantasen ohjaustyö antavat oikeutta.
Rantasen tavaramerkki runoelmien ohjaajana on esineistön ja niiden symboliikan hyödyntäminen tuoreella, erikoisella mutta silti hienovaraisella tavalla. Muun muassa synnytystuskasta kertoessaan Järvinen puristaa vesimaljassa puhtaan liinan tiukaksi soiroksi – mikä ei itsessään symboloi synnytystä millään lailla mutta onnistuu silti upeasti välittämään tunteen.
Niityltä tuulee -runoelman esityksiä 22.8.2014 asti.
Lue lisää runoelmasta 1.8.2014 lehdestä
