MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö on toiminut Paimion sairaalassa nyt kolmen kuukauden ajan. Työntekijät kertoivat, että uudesta tilasta on tullut sekä hyvää että huonoa palautetta. Toisaalta uusiin tiloihin ollaan tyytyväisiä, koska luonnossa liikkumismahdollisuuksia on paljon ja kaikki Paimion palvelut ovat lähellä. Toisaalta tilaa on moitittu sairaalamaisuudesta, laitosmaisuudesta ja kaikuvuudesta. Työntekijät kuitenkin huomauttivat, että eivät seinät ketään kuntouta. Kunhan ihmiset ovat tottuneet ja päässeet toimintaan mukaan, tilaankin sopeutuu.
Näin varmasti onkin, mutta itse Alvarhan oli juuri päinvastaista mieltä. Parantola suunniteltiin ajatuksella, että myös rakennuksella olisi parantava voima, ja Aalto kutsuikin rakennusta ”mediciniseksi instrumentiksi”. Suunnittelun mottona oli ”valoa, ilmaa ja aurinkoa”. Edelleen rakennus on suurien ikkunoiden vuoksi valoisa, ilmava ja aurinkoisella säällä, sekä keltaisen värityksenkin ansiosta, aurinkoinen. Funktionalismin periaatteen mukaisesti rakennus suunniteltiin kuitenkin käyttöönsä sopivaksi, tuberkuloosipotilaille, jotka lepäsivät paljon. Keuhkosairaat eivät myöskään pitäneet kovaa ääntä, joten kaikuvuus ei ollut ongelma – toisin kuin lasten kanssa.
Jos Alvar olisi nyt suunnittelemassa rakennusta pienille kuntoutujille perheineen, rakennus näyttäisi aivan erilaiselta. Kaikuvuus olisi estetty modernin graafisilla tekstiileillä ja yläkerrasta pääsisi alakertaan aaltoilevaa liukumäkeä pitkin. Paimio-tuolista olisi versioitu katosta roikkuvia keinuja ja pihaa koristaisi tietenkin Aalto-maljakon muotoiset hiekkalaatikot.
Paimio-tuolista olisi versioitu katosta roikkuvia keinuja ja pihaa koristaisi tietenkin Aalto-maljakon muotoiset hiekkalaatikot.
Mutta vaikka Parantola onkin laitosmainen, se on edelleen viihtyisän moderni. Nykyisten kuntoutujien viihtyisyyttä lisää, että tilaan on tehty uusi leikkipuisto, ja sisätiloista löytyy niin aistihuoneita kuin bänditilakin. Mutta ennen kaikkea nykykäyttäjiä saattaa ilahduttaa ajatus siitä, että harva saa viettää aikaansa niin historiallisessa ympäristössä, yhdessä kansainvälisestikin tunnetussa funktionalistisen arkkitehtuurin mestariteoksista. Jos seinät ovat auttaneet tuberkuloosipotilaita 80 vuotta sitten, ehkä niistä on jotain apua vielä tänäkin päivänä.
