Suomenkielen sana ”museoituminen” tarkoittaa lähinnä samaa kuin muumioituminen. Ensin mainitussa hautautumisen kohteena vain ovat esineet, jälkimmäisessä ihmiset. Museot ovatkin Suomessa usein nähty paikkoina, jonne vanhat esineet haudataan ja unohdetaan. Muutoinkin museoon liitetyt mielikuvat ovat monella melko negatiivisia. Museot nähdään pölyisinä ja harmaina menneisyyden säilytyspaikkoina, joissa mihinkään ei saa koskea ja hiljaakin pitää olla.
Jos Suomessa museoita ei arvosteta mielikuvissa, niin ei taloudellisestikaan. Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä museoiden perusrahoitus kutistuu lähes kolmella prosentilla. Suomen museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä kirjoitti keskiviikkona Helsingin Sanomissa huolestuneena: ”kuluja museot voivat paikata näyttely- ja tapahtumatarjontaa karsimalla – sulkemalla ovet yleisöltä”.
Kuulostaa pelottavalta. Jos museot jatkossa sulkevat ovia yleisöltä, niistä tulee siis vielä enemmän museoituneita hautakammioita. Jos museoiden toimintaa kuitenkin halutaan parantaa, pitäisi ehkä kuitenkin tehdä juuri päinvastoin.
”Museot eivät saa olla vain menneisyyden paikkoja, vaan myös tulevaisuuden. Ei riitä, että museoissa on katseltavaa, niissä pitää olla myös osallistavaa tekemistä ja elämyksiä”, puhui Paavo Arhinmäki Käsityömuseo Miilan avajaisissa Paimiossa keväällä. Monissa museoissa tämä onkin jo huomattu. On tarjolla niin lastenkierroksia, konsertteja kuin muita tapahtumia.
Tosin soraääniäkin varmasti löytyy. Monien mielestä oheissälän katsotaan vievän museoiden arvostusta. Suomessa historiaa pidetään ehkä niin pyhänä, että sen popularisoinnin uskotaan antavan historiasta vääränlaisen kuvan.
Oma kokemukseni on päinvastainen. Kävimme perheeni kanssa keväällä Britanniassa, jossa tutustuimme muun muassa Warwickin linnaan. Kyseessä on aito keskiaikainen linna, jonka nykyään omistaa huvipuistoketju. Suomalaiselle tulee (myönnän, minullekin tuli) ensimmäisenä mieleen, että siinä on ainakin historia saatu pilattua. Toisin kävi. Linnassa oli näytelmiä, katapulttiesityksiä, miekkailua, haukkashow, ja kaikkialla käyskenteli historiallisiin asuihin pukeutuneita hahmoja. Luulen, että elämyksellisyyden kautta lapsetkin oppivat loppujen lopuksi historiasta paljon enemmän kuin pölyisiä lasivitriiniesineitä tutkimalla.
Elämyksellisyyden kautta lapsetkin oppivat historiasta paljon enemmän kuin pölyisiä lasivitriiniesineitä tutkimalla.
Mitä jos Suomessakin museot olisivat entistä eläväisempiä paikkoja, jossa ihmiset pääsisivät osallistumaan, tekemään ja kokemaan? Mitä jos museoituminen tarkoittaisikin tulevaisuudessa muumioitumisen sijaan mukavaa kokemusten keräämistä ja iloista elämyksellisyyttä?
Sunnuntaina Varsinais-Suomen museoissa vietetään museopäivää, jolloin suurimpaan osaan alueen museoista pääsee ilmaiseksi. Tarjolla on myös erilaisia tapahtumia. Nyt kaikilla on siis mahdollisuus tuulettaa vanhoja mielikuviaan museoista ja käydä tarkistamassa, ovatko museot edelleen täynnä pölyisiä vitriinejä vai löytyykö niistä nykyisin jotain ihan muuta.
Ps. Museoissa saa puhua eikä siellä tarvitse pönöttää. Lapsetkin voivat lähteä mukaan, ja lattiallekin sopii istahtaa, jos jalkoja alkaa väsyttää.
