Maanantaina aamulla oli hiljaista, rauhallista ja autereista, kun ajoin töihin Vistantielle. Paimion ja Kaarinan keskustat tuntuivat nukkuvan. Muutama auto ja koiranulkoiluttaja näkyi.
Tiistaiaamuna kaikki onkin sitten toisin. Pyöräteillä kulkee solkenaan pieniä ja isoja koululaisia. Pyörät viilettävät heidän ohitseen. Autoruuhkat valtaavat tiet, risteykset ovat täynnä, kaahataan ja jarrutellaan, ohitellaan.
Joka vuosi ihmettelen koulujen alettua, missä nämä väkimäärät olivat kesällä. Suomi vaihtaa yhdessä tai kahdessa yössä lomavaihteelta työvaihteelle. Matkailuyrittäjät sulkevat ovensa, matkojen hinnoista putoaa puolet pois, kesätyöntekijät katoavat palkkalistoilta. Poliittiset päätöselimet kokoontuvat jälleen.
Nykysuomalaisen vuotta ei enää rytmitä se, milloin kylvetään tai korjataan viljaa tai milloin pakkaset ovat pahimmillaan, vaan se, mitä päätöksiä on tehty koulujen työskentelyajoista. Se, mihin koulujen alku sijoitetaan, säätelee julkishallinnon ja yritysten töitä sekä ihmisten elantoa.
Ne ihmiset, joiden elämään oppilaitosten rytmit eivät vaikuta, ovat joutuneet tyytymään tilanteeseen. Vaikka itkisi, virastot ovat heinäkuussa piukasti kiinni, eikä kesäkahvilaan pääse helteisenä elokuun arkipäivänä.
Koulujen vuosirytmin horjuttamaton yhdenmukaisuus tuntuu nyky-yhteiskunnassa hivenen vanhentuneelta. Lomien ajastaminen tasaisemmin ympäri vuotta helpottaisi ruuhkia sekä kesällä että muun vuoden aikana.
Tällainen ajatusleikki tuntuu hivenen pelottavalta. Eihän Paimion kaupunki ja kirjasto tai Kaarinan uimahalli voisi sulkea kesäksi oviaan, jos jokin koulu olisi käynnissä. Milloin pidettäisiin taidenäyttelyt ja kesäteatterit? Työnantajilla ei olisi minkäänlaista tuntumaa siihen, milloin työntekijät tahtovat lomille. Olisiko matkailuyrittäjillä sittenkin töitä ympäri vuoden? Eikö kesällä voisikaan jättää viraston töitä harjoittelijoiden käsiin? Pitäisikö valtuustonkin kokoontua?
Näin mittavaa muutosta olisi vaikea tehdä peukaloimatta perustavalla tavalla olemassa olevia rakenteita. Ajatusleikistä huomaa, kuinka riippuvainen koulujen työajoista ovat yhtä lailla Suomen talouden ja julkisen hallinnon rytmi kuin oma käsityksemme työnteosta ja lomasta. Todennäköiseltä näyttääkin, että koulujen työaikoihin ei ole vielä moneen vuoteen tulossa isoja muutoksia.
