Vietin viime viikon erämaahenkistä lomaa ja samalla nettipaastoa. Mukana oli vain ikivanha peruspuhelin, jolla pystyy ainoastaan soittamaan (!), sellainen joka toimii aina vaikka sen heittäisi seinään.
Mukanani ei siis kulkenut nettiä kännyssä eikä niin ikään reaaliaikaista uutisvirtaa. Uutisia sai kuunneltua matkaradiosta täsmälleen silloin kun oli uutisten aika ja luettua kirkonkylän kioskilta haetusta sanomalehdestä. Asioita tuli pohdiskelluksi ääneen tavallista enemmän, kun ajankuluksi ei ollut mahdollista uppoutua hiplailemaan älykännykkää.
Nettipaasto ei onnistuisi pidemmän päälle.
Yhden viikon paasto ei tehnyt tiukkaakaan, mutta kotiin palattua kuitenkin napsautin ensimmäiseksi koneen päälle – huomatakseni, että taloyhtiö oli sillä aikaa vaihtanut laajakaistaa, kertomatta saati kysymättä asukkailta yhtään mitään ja piittaamatta siitä, että asukkaat joutuvat hankkimaan uutta tekniikkaa saadakseen netin taas toimimaan.
Onhan tosiasia, että nettipaasto ei kantaisi pidemmän päälle. Vaikka ei kaipaisi nettiä tiedonhakuun tai yhteydenpitoon, niin monien arkipäivän asioiden toimittaminen ilman nettiä on huomattavan hankalaa ja aikaa vievää. Suuri osa asioinnista on siirretty verkkoon, oli se sitten vaikka matkalippujen ostamista, laskujen maksamista tai asioimista viranomaisten tai minkä tahansa tahon kanssa.
Netin viihdekäytön korvasin paastoviikon ajan mökille kasaantuneilla vanhoilla aikakauslehdillä. Käteen osui Kotilääkäri lokakuulta 1999 ja sen artikkeli ”Verkon vanki tarvitsee tosielämän tukea”. Artikkelin mukaan nettiriippuvuuden tavallisia fyysisiä ongelmia ovat niska-, selkä-, ranne- ja päänsärky, mahdollisesti myös pahoinvointi sekä silmien valo- ja säteilyärsytys. Huomattavasti pahempia ovat lehden mukaan kuitenkin sosiaaliset ja psyykkiset ongelmat, joita tuo mukanaan erityisesti irkkailu (IRC oli tuohon aikaan suosituin reaaliaikainen interaktiivinen kommunikointiväline): ”Irkkaillu saattaa johtaa siihen, että virtuaalitodellisuutta ei enää osata erottaa oikeasta todellisuudesta”. Psykologian
tohtori Tuula Pahkinen ennusti, että ennen pitkää ilmaantuu varmasti erityisiä nettiterapeutteja.
Sitä hän ei osannut ennustaa, että internetin käyttö olisi piakkoin kaikille välttämätön kansalaistaito.
