Kun lehdet julkaisevat hyvinvointiliitteitä, hyvinvoinnilla tarkoitetaan niissä yleensä kauneudenhoitoa, rentoutumista ja liikuntaa. Ne ovat ihmisen hyvinvoinnissa kuitenkin vain pieni osa. Kun töissä vietetään usein yli puolet valveillaoloajasta, on työhyvinvointi paljon merkittävämpi osa kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Sosiaali-ja terveysministeriön sivuilla työhyvinvointi on määritelty näin: ”Työhyvinvointi tarkoittaa sitä, että työ on turvallista, terveellistä ja mielekästä.” Määritelmä on aika kapea-alainen ja keskittyy lähinnä työn sisältöön. Tietysti mielekäs työ on tärkeää, mutta niin on työilmapiiri, ergonomia ja jopa sisustuskin. Työterveyslaitos julkaisi pari vuotta sitten tutkimuksen työpaikan sisäympäristön vaikutuksesta työsuoritukseen. Tutkimuksessa testattiin myös sisustuksen vaikutusta ja tulos oli, että luovalla alalla tekstiä tuotettiin paremmin mukavammaksi koetussa sisustuksessa.
Voin helposti uskoa tämän. Olen ollut jo vuosia freelance-toimittaja ja tehnyt töitä kotoa käsin kauemmin kuin ollut perinteisessä toimistotyössä. Olen huomannut, että ajatus kulkee paremmin liikkuessa kotona ympäriinsä kuin istuessa paikallaan toimistossa tietokoneen ääressä. Kotona saatan töitten lomassa myös välillä laittaa pyykkejä tai astioita, mutta silti saada työt nopeammin tehtyä kuin perustoimistossa. Joka tapauksessahan ajatustyössä on pakko pitää taukoja; pyykinlaitto ja kävely nollaa pään paremmin kuin kahvikuppi ja toimiston seinään tuijotus.
Vaikka toki toimistossakaan kävelyä ei ole kielletty, kotona tauot tulevat luonnollisesti. Vaikka työpaikkojen työergonomiasta puhutaan koko ajan, kuinka monessa työpaikassa oikeasti muistetaan tehdä töitä seisten tai palaverit toteutetaan kävellen?
Kuinka monessa työpaikassa oikeasti muistetaan tehdä töitä seisten tai palaverit toteutetaan kävellen?
Eilen torstaina vietettiin kansallista etätyöpäivää. Etätyöt eivät itse asiassa ole mikään uusi keksintö. Sen sijaan erillisessä toimistossa tehtävät työt ovat. Vielä muutama kymmenen vuotta takaperin kaikki työ tehtiin kotona; paitsi tietysti maanviljelijät, mutta myös sepillä ja kauppiailla työpaikka sijaitsi kotona. Tuskin silloin puhuttiin työergonomiasta tai kukaan valitti työpaikan tapeteista.
Ehkäpä etätyöt voisivatkin olla ratkaisu työhyvinvoinnin parantamisessa. Työergonomia paranisi sillä, että ei istuisi koko ajan paikallaan, vaan laittaisi välillä niitä pyykkejä. Eikä sisustus varsinkaan olisi ongelma kun oma koti olisi jo valmiiksi oman maun mukainen. Työilmapiirikin saattaisi parantua jos ei olisi työkavereita joita tavata.
Mutta työelämässä tietysti tehokkuus ja kustannukset menevät kaiken muun edelle. Mutta etätöiden lisäämisellä voisikin saada jopa kustannussäästöjä: Jos kaikki tekisivät joka toisen päivän etätyönä, vuoropäivinä samaa toimistoa voisi käyttää kaksi eri yritystä!
