”Yrittäjäksi aikovalta edellytetään monipuolista osaamista, on tunnettava yrityksen toimiala, osattava tuotanto, markkinointi ja hallittava talousasioiden hoito. Myös yrityksen toimintaympäristön, markkinoiden ja kilpailijoiden tuntemus on tärkeää.” Houkutteleeko tämä teksti perustamaan yrityksen? Lähinnä pelottaa.
Teksti on Suomen Yrittäjien nettisivujen ohjeistus yrityksen perustamiseen. Suomalaisia kannustetaan jatkuvasti perustamaan uusia yrityksiä. Moni kokee kuitenkin aloittamisen vaikeana ja byrokraattisena – eikä ihme, jos opastus on yllä olevaa.
Jos nuoria halutaan yrittäjiksi, pitäisi kertoa ihan konkreettisesti, mitä yrittäjyys on. Millaisia ovat yrittäjien työpäivät ja jopa se, millaisia eri töitä on olemassa. Kuinka moni koululainen esimerkiksi osaa kertoa, mitä äiti tai isä tekee työkseen? Perinteisiä ammatteja leipurista poliisiin toki yhä on, mutta niin on copywritereita, prosessiasiantuntijoita, koodareita ja projektipäälliköitäkin. Ja vaikka osaisi kertoa vanhempien ammattinimikkeen, osaisiko kertoa, mitä aikuinen oikeasti tekee työpäivänsä aikana.
Jos nuoria halutaan yrittäjiksi, pitäisi kertoa ihan konkreettisesti, mitä yrittäjyys on.
Hyvä esimerkki tällaisen konkreettisen kuvan antamisesta yrityksistä ja erilaisista työpaikoista oli perjantaina, Yrittäjän päivänä Kaarinassa järjestetty Meidän Kaarina -tapahtuma, jossa koululaisille järjestettiin erilaisia tapahtumia ja yritysvierailuja. Tällaiset tapahtumat auttavat nuoria huomaamaan, että yrityksen perustaminen ei välttämättä ole niin vaikeaa.
Eikä yrityksen perustaminen oikeasti ole vaikeaa. Toiminimen perustaminen maksaa 110 euroa. Se on ainoa rahasumma joka alussa on pakko sijoittaa. Itse perustin muutamia vuosia sitten harrastuspohjalta verkkokaupan. Tilasin askartelutarvikkeita myyntiin sillä summalla kun rahaa sattui itsellä olemaan. Verkkokauppasivuston sai hankittua kympillä kuussa. Kun myynti lisääntyi, sain laajennettua varastojakin. Ei tarkoituksenanikaan ollut perustaa uutta Roviota tai Supercelliä, vaan kokeilla, miten yrittäminen toimii. Ja kyllä se toimi, vaikka minulla ei ollutkaan ”monipuolista osaamista”, en tuntenut yrityksen toimialaa, en tuotantoa ja markkinointiakin opin koko ajan matkan varrella.
Kun julkisuudessa puhutaan nuorista yrittäjistä, kerrotaan lähinnä peliyrityksistä, jotka tienaavat miljoonia, tai Aalto-yliopiston yrityshautomoista. Pitää innovoida, tai tehdä satatuntista työviikkoa, kuten maanantain Hesarissa kerrottiin. Byrokratian lisäksi tämäkin voi lannistaa; jos ei heti ole mahtavaa yritysideaa, ei uskota yrityksen pärjäävän. Parhaiten yrittäjyyteen ohjaisi se, että nuoria kannustettaisiin kokeilemaan. Ei yrityksen tarvitse heti tuottaa miljoonia, ei edes tuhansia. Aluksi voi myydä vaikka nappeja ja nauhoja (niin kuin minä tein), ja kokeilu näyttää, onko yrittäjänä toimiminen oma juttu, vai ei.
Ps. Otsikon sananlasku on herättänyt netissä lukuisia viestiketjuja siitä, minne yrittäjä oikein laitetaan. Helsingin kaupunginkirjasto antaa netissä vastuksen: ”Tässä yhteydessä ’laittaminen’ tarkoittaa samaa kuin ’moittiminen’. Siis käytännössä sananparsi merkitsee, että aina kannattaa yrittää.”
