Sanomalehtien Liiton ja Suomen Kustannusyhdistyksen järjestämä Isi lue -kilpailun sato kertoi yhdessä lukemisen voimasta. Kilpailussa isiltä kysyttiin, miksi he lukevat lapselleen. Vastausta pyydettiin lyhyenä twiittinä tai tekstarina.
Kilpailun voitti nokialainen isä Juha Lappalainen, joka tiivisti lukemisen merkityksen näin: ”Lapseni, minä luen sinulle, koska rakastan sinua.” Vaikka voittoisassa viestissä on vain pari sanaa, siinä on syvyyttä ja sanomaa.
YK:n kansainvälisen lukutaitopäivän yhteydessä järjestetty Isi lue -kampanja toteutettiin nyt ensimmäistä kertaa. Kilpailuun lähetettiin yli 300 tekstiviestiä ja twiittiä. Useimmissa viesteissä korostui lukemiseen liittyvän hetken merkitys. Isät nostivat esille myös sitä, että lukeminen lisää lapsen sanavarastoa ja rikastuttaa mielikuvitusta.
Tästä hyvä esimerkki oli kunniamaininnalla palkittu Mikko Hellemaan viesti: ”Luen pojilleni, jotta pelottava muuttuisi jännittäväksi, vieras tutuksi, maailma avartuisi ja lukuhetket jäisivät hyviksi muistoiksi.”
Toinen kunniamaininnalla palkittu viestijä oli Ari Alanen: ”Ei poikani ei. Tässä ei ole valmiita kuvia vaan voit nähdä niitä sulkemalla silmäsi ja kuuntelemalla kun isi lukee.”
Täällä toimituksessa tulee mietittyä lähes työpäivittäin lukemisen merkitystä ja sitä, mikä koskettaa ja kiinnostaa. Totta kai me kirjoittajat haluamme tekstillemme lukijoita, on teksti sitten paperilla tai näyttöruudulla. Lyhyesti sanomisen taitoa korostetaan toimitustyössä, mutta toisaalta tiedämme, että moni haluaa paikallislehdeltäkin tarinoita, elävää elämää ja ihmiskohtaloita. Ei niitä puserreta muutamiin lauseisiin.
Luetuinta meidän lehdessämme ovat usein Nasevat. Nuo lyhyet, napakat täräytykset ihastuttavat ja vihastuttavat kaikenikäisiä. Jotkut aiheet saattavat sytyttää monta seuraavaa Nasevaa. Kestoaiheita ovat tutusti liikenne ja lemmikit, ihmisten kyttääminen, palvelujen sujuminen ja yhtä kaikki sukupolvien kuilut – kaikki arkisia elämän värisiä asioita.
Lapseni, minä luen sinulle,
koska rakastan sinua
Lukeminen ei ole muuttunut. Se avaa ikkunoita elämään ja jakaa tietoa, mutta lukemisen tavat ja se ,mitä ja miten luetaan, on muuttunut valtavasti siitä, kun minä luin lapselleni tai kun minulle luettiin. Peruskoulussa naputellaan tablettilaitteita, ja tiedetään, että pian ylioppilaaksikin kirjoitetaan tietokoneiden välityksellä. Keskustelu opiskelijanuorten kanssa paljastaa, että opiskelijaelämä on jo hyvinkin kirjatonta. Olet sitten bussissa, palaverissa, kuljet kadulla tai kotisohvalla, todella moni lukee uutisia, sähköposteja ja somettelee eri laitteilla.
Mutta silti lukee. Lukutaito pyörittää tätä maailmaa tänään ja huomennakin, ja siksi sitä pitää vaalia ja vaatia.
