Tiedätkö mitä Paimiossa voi harrastaa? Entä Sauvossa, tai Kaarinassa? Etäisyys voi olla este tai hidaste, mutta mahdollisuuksien kirjo on kuitenkin varsin laaja, oli kyse sitten liikunnallisesta harrastuksesta tai kulttuurista, kuten vaikkapa musiikista.
Tässä lehdessä jututettiin Paimion kaupungin uutta liikunnanohjaajaa, ja haastattelussa yksi seikka kiinnitti huomiota. Hän kertoi Paimioon muuttaneesta asukkaasta, joka ei pariin vuoteen tiennyt, että täällä on uimahalli.
Uskallan väittää, että yllättävän usein kompastumme paikallisesti siihen, ettemme osaa kertoa toisille hyvistä asioista ja mahdollisuuksista. Niin paljon helpompi on marmattaa siitä, mikä ei ole hyvin.
Seudullisesti tämä alue on laaja keskittymä mahdollisuuksia, jotka ovat jopa kaikenikäisten, -kokoisten ja -kykyisten saavutettavissa. Uusiakin harrastusmahdollisuuksia putkahtaa esiin joka vuosi. Peimarin seudulla on mahdollista hiihtää, hypätä mäkeä, pelata kiekkoa ja lukuisia palloilulajeja, uida, sukeltaa, veneillä, ratsastaa, meloa, vaeltaa, suunnistaa, kamppailla, juosta, joogata, jumpata, tanssia ja kävellä tallustella ulkoilureittejä – tässä äkkiseltään muutamia mahdollisuuksia. Eri lajien vaatimiin tiloihin kohdistuu toki odotuksia, mutta monissa suosituissa lajeissa olosuhteetkin ovat jopa vähintään kohtuulliset. Sauvoon tehty sisäpelihalli Peimari- Areena on tästä huikea esimerkki. Moni epäili hankkeen toteutumista, mutta siellä se nyt on ja arvattavasti seudullisena ilona aivan kuten OP-Areena on jo vuosia ollut Paimiossa tärkeä kiekkoilupyhättö, jota eivät käytä pelkästään paimiolaiset.
Yllättävän usein kompastumme paikallisesti siihen, ettemme osaa kertoa toisille hyvistä asioista ja mahdollisuuksista. Niin paljon helpompi on marmattaa siitä, mikä ei ole hyvin.
Kyllä, joku voisi sanoa tässä kohden, että unohdan salibandyn tilaongelman, ja lähtipä se keilailukin alamäkeen kun halli sulkeutui. Tai kaivaa nasevaksi hiihtoputkimarinat. Miksi hukata aikaa menneiden mollaamiseen? Tulevaisuuteen painottuva ajattelutapa on aina parempi kuin kieriskely harmituksissa. Juuri nyt on hienoa, että meillä on kaupungissa uusi liikunnanohjaaja, joka pohtii koululaisten liikuttamista, ja meillä on urheiluseuroja, jotka joka vuosi käynnistävät uusia ryhmiä ja kokoavat uusia ikäluokkia. Liikkuva lapsi on liikkuva nuori ja aikanaan aikuinen. Sen hyödyn tiedämme kyllä.
Kulttuurin sarka ansaitsisi ihan omankin tekstin, mutta alleviivaan nyt vain lyhyesti, että valikoimaa on niinikään yllättävänkin laajasti ja harrastemahdollisuuksia lukuisia. Nuori voi kouluttautua musiikkiopistossa pitkällekin. Teatteriharrastukseen on laveat mahdollisuudet, ja jälleen kaikenikäisille. Kuvataiteen perusoppia löytyy. Kirjasto on Paimiossa ja Sauvossa keskeinen toimija ja tarjoaja, Kaarinassa harmittavainen tilakysymys kaipaa toki jo kipeästi ratkaisua. Paimiossa on leffateatteri!
Kaikkeen ei ole mahdollisuuksia, mutta moneen on. Asenne vaan on usein niin kriittinen. Ei onnistu, ei ole tiloja, väärä aika, huono ryhmä, ja ”kuka sitä nyt…”
Tässä kohden tulee tämän kirjoituksen loppukaneetti. Olisiko aika arvostaa paremmin omaa elinympäristöä ja täällä olevia hyviä asioita? Ehkä niistä voisi toisellekin mainita? Ja jospa kokeilisit jotain uutta liikunnan tai kulttuurin puolella?
