Miksi olet seurakunnan jäsen? Siihen kysymykseen yhä useammat tuntuvat nykyajassa pysähtyvän. Kun minä olin rippikouluiässä, kirkkoon kuuluminen oli melkein itsestäänselvyys. Kaveripiirissä ei tainnut olla ketään, joka ei olisi käynyt rippikoulua. Kaikki halusivat rippileirille, koska kaveritkin menivät sinne. Niin oli tapana.
Viimeisten vuosikymmenten aikana meillä on nostanut päätään yksilöllisyys ja rohkeus tehdä omia valintoja. Kuva maailmasta ja ympärillä olevasta on laajentunut, ja samalla kyky kyseenalaistaa asioita. Yhä useampi pohtii perusteellisemmin tekemisiään ja valintojaan. Taparatkaisuja ei niellä pureksimatta.
Joillakin elämän kolhut johtavat eroon seurakunnasta, toiset kyseenalaistavat uskon perusteita, kolmas pitäytyy seurakunnassa, koska on haluavat uskoa johonkin hyvään. Eri uskontokuntien toimet kaukana muilla mailla hätkähdyttävät, jos kohta täällä kotimaassakin onkeskusteltu muun muassa lahkojen toimista.
Nyt valittavat päättäjät voivat halutessaan panostaa toiminnassa tiettyihin ikäryhmiin ja tietyntapaisiin palveluihin – tai olla panostamatta.
Tiedän monia, joiden mielestä uskonnon nimissä tapahtuu tässä maailmassa paljon sellaista, mikä ei ole hyvää ja oikein. Tiedän myös heitä, joiden mielestä esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyö on erittäin arvokasta, ja joillekin jopa se viimeinen taho, joka auttaa.
Jos mihin, niin uskon siihen, että jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa, ja elää sen mukaisesti.
Mutta jos olet seurakunnan jäsen, sinulla on nyt lähiviikkoina äänivalta kirkon toimintaan paikallisesti. Näissä vaaleissa päätetään ketkä päättävät näillä asuinkulmilla siitä, miten seurakunta toimii ja mihin sen toiminnassa panostetaan. Nyt valittavat päättäjät voivat halutessaan panostaa toiminnassa tiettyihin ikäryhmiin ja tietyntapaisiin palveluihin – tai olla panostamatta. Ei tässä sen pienemmästä asiasta ole kyse, kuin äänioikeudesta ja demokraattisesta päätöksenteosta.
Jos kuuluu seurakuntaan, miksi ei käyttäisi valtaa vaikuttaa sen toimintaan?
