Kunnallislehti uutisoi viime viikolla koulukuljetuksiin liittyvästä oudosta seikasta: oppilaan matka koulun ja pysäkin välillä ei ole kenenkään vastuulla. Laki ei myöskään kohtele 6-vuotiasta koulun aloittajaa eri tavoin kuin vaikkapa 15-vuotiasta nuorta. Näihin säädöksiin vedoten Kaarinan kaupunki siirsi tänä syksynä suuren osan koulukuljetuksista melko vaativiin reittiliikenne-vuoroihin.
Perjantain 17.10 lehdessä esitellään liikennepsykologin näkemys sekä Kunnallislehden verkkogallupin tulos siitä, pärjääkö koulun aloittaja reittiliikenteessä. Molempien kanta on sama: ekaluokkalainen on useimmiten vielä liian pieni tavallisiin bussivuoroihin.
Koulukuljetusten lakipykäliä selvitellessäni hämmennyin virkamiesten asenteesta. ”Ei kaikkea huoltajien vastuuta voida siirtää yhteiskunnalle”, paheksui kehittämispäällikkö Juha Karvonen Suomen Kuntaliitosta. Asiaa pidettiin itsestäänselvyytenä: tietenkin vastuu turvallisesta koulumatkasta on vanhemmilla, ja kunnalla on koulukuljetuksista vain kustannusvastuu.
Itselläni on ollut kuljetuslapsia yhteensä 15 lukuvuotta, enkä ollut kuullut kertaakaan siitä, että minun pitäisi huolehtia siitä, mitä tapahtuu koulun ja pysäkin välillä. Vanhempana on pakko luottaa siihen, että koulupäivän järjestelyt kuuluvat koulun vastuulle. Asiasta ei myöskään saa helposti edes etsimällä tietoa. Googlaamalla ei löydy sanaakaan siitä, että lapsen päätyminen koulusta oikeaan kuljetukseen olisi vanhempien vastuulla. Opetushallituksen koulukuljetusoppaassa vain painotetaan, että koulumatkat ovat koulun toimintaa.
Toisin sanoen perheiltä oletetaan ajatustenlukutaitoa ja selvänäkö-kykyä: sitä, että perheet tuntisivat lakipykälät ja säädökset yhtä hyvin kuin asiasta työkseen vastaavat virkamiehet. Jos näitä meedion taitoja ei ole, uhriksi joutuu pieni koululainen.
Itselleni jäi puhelukierroksesta myös turvaton olo. Jos koulusta vastaavilla virkamiehillä ei tunnu olevan käsitystä siitä, kuinka pieni ekaluokkalainen vielä on, uskaltaako ekaluokkalaista ylipäätään päästää kouluun? Näkyykö sama ylimielinen asenne myös koulupäivän aikana?
Sekä lainsäätäjät että Kaarinassa koulukuljetus-päätösten tehneet eivät myöskään vaikuta pohtineen loppuun saakka sitä, mitä seuraa, kun ekaluokkalainen siirretään reittiliikenteen kuljetettavaksi. Mikäli pieni lapsi joutuu kantamaan koulumatkan aikana hänen ikätasonsa kannalta liian suurta vastuuta ja kokemaan voimakasta epävarmuutta, jännitystä ja pelkoa, tunne purkautuu ennen pitkää ja aika harvoin millään myönteisellä tavalla. Lisäksi lapsella on keskittymistä vain rajallinen määrä, ja jos se täytyy käyttää koulumatkaan, sitä ei riitä enää koulupäivään.
Vain hyvätuloiset perheet pystyvät tekemään järjestelyitä, joissa kyydit hoidetaan omin voimin tai omalla kustannuksella. Yhteiskunnallisesti koulumatkojen sysääminen vanhempien vastuulle tuntuukin oudolta. Haluammeko todella sellaisen kunnan ja valtion, jossa vain hyväosaisten perheiden koulumatkat ovat turvallisia?
