Kesämökkiseuduilla asuvat tietävät, että kun mökit ja huvilat hiljenevät talveksi, mökkiteillä alkaa uudenlainen kuhina. Vapaa-ajan asunnon omistajan on syytä varautua talvella paitsi siihen, että jäät muotoilevat laiturin taiteellisiin muotoihin ja hiiret pitävät pitoja ruokakomerossa, myös siihen, että paikalla saattaa käydä pakettiauto korjaamassa talteen kaiken irtaimen omaisuuden.
Itselläni on läheinen, jonka kesämökkiin on murtauduttu kolmesti. Kyseessä oli ilmeisesti sama varas kaikilla kerroilla, tai sitten sillä seudulla liikuskeli poikkeuksellisen herrasmiesmäisiä varkaita. Sisälle tultiin joka kerta siististi ikkunasta, liikoja sotkematta. Kun mukaan lähti kaunis sokeripurkki, sokereita ei kipattu sinne tänne vaan siististi talouspaperipalan päälle.
Kaikki varkaat eivät ole näin ystävällisiä. Toisinaan mökistä viedään kaikki sokereita ja vessapapereitakin myöten. Toisinaan kesäasuntoihin eksyy ylimääräistä väkeä lähinnä sotkemaan ja juopottelemaan.
Läheiseni hankki varashälyttimen. Ensimmäinen, joka sen sai laukeamaan, olin minä. Kävin luvan kanssa ottamassa sisältä vettä, mutta minulle oli unohdettu kertoa, mitä mökkiin oli asennettu. Kun sain oven auki, saman tien sireeni soi niin, että korvat olivat haljeta. Ääni kantoi vettä pitkin kilometrien päähän, ja paikalle ajoi naapuria jos toistakin, sekä veneellä että autolla.
Harvaan asuttujen seutujen murtovarkauksien estämisessä ja ehkäisemisessä naapuruston yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää, mikä tuli ainakin sillä erää todistettua. Ketään paikalle ajaneista ei ollut pyydetty kuulostelemaan hälyttimen soimista. Heille selvää oli, että etu on yhteinen: mitä enemmän varkaat saavat kokemuksia, että tällä seudulla naapurusto on varpaillaan, sitä todennäköisemmin vorot päättävät lähteä muualle.
Pikkuteitä syyshämärissä hiljaksiin kiertelevä pakettiauto on harvoin paikalla hyvissä aikeissa, ja on hyvä, että lähettyvillä on joku, joka ottaa rekisterinumeroita ylös tai tulee kyselemään, millä asioilla ollaan. Mökkiteitä kulkevien kanssa on myös syytä jäädä vaihtamaan kuulumisia, oli kyseessä sitten ennestään tuttu tai ei. Voro ei mielellään palaa alueelle, jossa hänet on pysäytetty, ja samalla itsellekin tulevat nimet ja naamat tutuiksi.
Murtovarkauden kohteeksi joutuminen tuottaa inhottavan tunteen, ja varkauksia voi estää. Toisaalta jatkuva murehtiminen esimerkiksi kesämökin puolesta voi häiritä enemmän elämää kuin varkaan vierailu. Monen ihmisen arkirytmiä hallitsee jatkuva lukittautuminen ja varautuminen: eihän kukaan ole viemässä käsilaukkua, eihän kukaan rapistele ovella, onko kesämökin pihalla joku tuntematon…
Jatkuva mielensisäinen hälytystila syö jaksamista ja elämänlaatua sekä luottamusta toisiin ihmisiin. Murtovarkauksiin varautuminen on järkevää, mutta satunnaisille varkaille ei saisi antaa hallitsevan suurta valtaa oman elämään.
