Lukiouudistusten tavoitteena on tuottaa aiempaa laadukkaampaa ja tasa-arvoisempaa lukio-opetusta. Moni uudistuksen tavoitteista on realistinen ja kannustettava, mutta prosessissa on myös ihmetystä herättäviä piirteitä.
Merkilliseltä kuulostaa esimerkiksi yhtälö, jossa laatua aiotaan parantaa lakkauttamalla pieniä lukioita ja keskittämällä opetus isoihin yksiköihin, mutta silti opetuksesta halutaan maantieteellisesti aiempaa tasa-arvoisempaa. Käytännössä pieniä lukioita on kuitenkin alueilla, joissa on pitkät maantieteelliset etäisyydet suuriin yksiköihin. Näyttäisi siltä, että tältä osin lukiouudistus on lyömässä itseään korvalle.
Itse olin keskiviikko-illalla vanhempainillassa lukiossa, jossa oma jälkikasvuni on todennäköisesti aloittamassa ensi syksynä aherruksen. Olen tiennyt jo kauan, että sähköiset ylioppilaskirjoitukset ovat tulossa ja opetusteknologia muuttuu, mutta lukion penkillä istuessani havahduin ensimmäistä kertaa siihen, miten valtavan teknologisen mullistuksen keskellä juuri lukio juuri nyt on.
Käsityksemme siitä, miten opiskellaan ja mitä lukion käyminen tarkoittaa arjessa ja käytännössä, on muuttumassa täysin. Lukiot ovat teknologisen mullistuksen keskellä avainasemassa, sillä niiden tehtävänä ei ole suoltaa ulos vain yhteiskuntakelpoisia kansalaisia vaan nuoria aikuisia, jotka päätyvät koulutettuihin töihin ja jotka tulevat kehittämään yhteiskuntaa: kansalaisia, joiden on aavistettava teknologiset muutokset jo edeltä. Onko järkevää, että tietoteknisen vallankumouksen valtavan ja resursseja sitovan työn keskellä ajetaan läpi myös muita mittavia ja monimutkaisia muutoksia? Tavoitellaanko lukiouudistuksessa liikaa, niin että se tukehtuu omaan mahdottomuuteensa?
Yksi keskeinen uudistuksen tavoite on myös vähentää keskeyttämisiä. Tavoitteena on saada 90% lukion aloittaneista käymään opinahjonsa loppuun. On hatunnoston arvoista tukea opiskelijoita, joiden opinnot takkuilevat ja kompastelevat, mutta kolikolla on toinenkin puoli.
Yliopistoissa on valitettu korkeakoulutuksen lukioistumisesta. Kun yhä suurempi osuus ikäluokasta runnotaan lukion läpi, lakin saaneiden tietotaso on yliopistoväen kokemuksen mukaan vuosi vuodelta huonontunut. Yliopisto on joutunut paikkaamaan lukioiden työtä ja vastaamaan yleissivistävästä koulutuksesta.
Ei ole järkevää tuhrata sekä nuorten elämää että valtion rahoja rimaa-hipoen-tehtyihin lukio-opintoihin. Monen nuoren oikea osoite olisi ammatillinen koulutus tai niinkin vallankumouksellinen asia kuin työelämä. Valkolakin saaminen on itseisarvo sinänsä, mutta yhteiskunnan on syytä suunnata resurssinsa niin, että nuoret löytäisivät itselleen sopivimman eivätkä komeimmalta kuulostavan opintopolun.
Tämä on sama kommentti artikkeliin kuin aiemmin tänään (10.12.) postittamani. Olen vain parantanut muutaman harmillisen tekstinkäsittelyvirheen. Jos julkaisette kommentin, toivon, että verkkolehteen pääty korjattu versio.
– – –
Muutama kommentti siinä järjestyksessä, kun asiat artikkelissa esiintyivät:
Alkuperäisen lukiouudistuksen tavoitteena oli lisätä valinnaisuutta mutta lisätä samalla yhteisöllisyyttä ja vähentää opintojen sirpaleisuutta varmistaen kaikille myös riittävän yleissivistyksen (lukion lakisääteinen päätehtävä). Tämä uudistus typistyi prosessin kummallisuuksien takia lähinnä pelkäksi näennäiseksi tuntijakouudistukseksi (Valtioneuvoston asetus 13.11.2014). Nyt ajankohtaiset puheet pienten lukioiden lakkauttamisesta eivät sinänsä ole osa varsinaista alkuperäistä lukiouudistusta vaan yleisen säästöpolitiikan mahdollinen seuraus.
Mikäli lukiouudistus olisi tehty toisin, olisi se voinut johtaa tilanteeseen, jossa pienillä lukioilla ei olisi enää ollut samanlaisia edellytyksiä uusien järjestelyjen (esim. valinnaisuus ja ns. yksilölliset opintopolut) toteuttamiseen kuin suuremmilla yksiköillä. Tällöin koulutuksen maantieteellinen tasa-arvo valtakunnan tasolla olisi voitu toteuttaa niin, että vähintään joka maakunnassa olisi ollut tällainen uudet vaatimukset täyttävä ja riittävät mahdollisuudet tarjoava lukio.
Monien − kummallista kyllä myös rehtorien ja opettajien − lausunnot siitä, kuinka sähköiset ylioppilaskokeet tulevat mullistamaan lukio-opetuksen, ovat kummallisia. Lukion ensisijainen tehtävä ei ole valmistaa oppilaita yo-kirjoituksiin vaan toteuttaa niitä oppi- ja kasvatustavoitteita, joista on päätetty lukion opetussuunnitelmassa ja joiden merkitys ulottuu kauas yli yo-kirjoitusten. Yo-kokeiden tehtävä, − jos kokeita yleensä lainkaan järjestetään tai jos oppilas niihin lainkaan osallistuu −, on sitten mitata tiettyjen tavoitteiden saavuttamista mahdollisimman hyvällä ja helpolla tavalla. Yo-kirjoituksista on kuitenkin annettu tulla lukiossa häntä, joka heiluttaa koiraa. Lukion päättötodistuksen saaminen ei edes edellytä yo-kirjoituksiin osallistumista. Jostain syystä yo-kirjoituksia ja siirtymistä korkea-asteen jatko-opintoihin ei kuitenkaan sisällytetty lukiouudistusta koskeviin pohdintoihin.
Lukiokoulutus on toiseen asteen yleissivistävää koulutusta, joka usein − mutta ei kuitenkaan aina − valmistaa ja johtaa korkea-asteen jatko-opintoihin. Korkea-asteen oppilaitokset valitsevat kuitenkin itse opiskelijansa omien edellytystensä ja vaatimustensa mukaan. Heillä ei ole velvollisuutta ottaa opiskelijoikseen kaikkia lukion rimaa hipoen läpäisseitä, vaan he valitsevat ne, joilla katsovat olevan edellytykset koulutusohjelman läpäisemiseen.
Jos nuori peruskoulun jälkeen ei tiedä, mitä hän tulevaisuudeltaan toivoo, on lukio yleissivistävänä oppilaitoksena hyvä ja rakentava vaihtoehto. Oppilaspaikka lukiossa on myös koulutuksen järjestäjälle edullisempi kuin oppilaspaikka ammattikoulussa. Tämä vaihtoehto vain tulisi yo-kirjoituspainotteisessa lukiossa paremmin ymmärtää ja huomioida. Jos nuori taas on peruskoulun lopettaessaan selkeämmin suuntautunut suoraan ammatilliselle puolelle, silloin ammattikoulu on luonnollisesti paras vaihtoehto. Kaksoistutkinto mahdollistaa lisäksi laajemman yleissivistävyyden haluttaessa myös ammatillisella puolella. Harvoilla on nykyisin mahdollisuutta siirtyä peruskoulusta suoraan työelämään, eikä sitä voine enää edes yleisesti suositella tai pitää järkevänä. Joissakin tapauksissa tämäkin mahdollisuus on silti hyvä olla olemassa.
Kommenttien lisääminen on estetty.