Sotesopu jo sananakin särähtää korvaan. Ensin keväällä maaliskuussa julkistettiin eduskuntaryhmien päässeen sopuun sotesta. Maaliskuun ”kihlauksen” jälkipuintia on sen jälkeen riittänyt. Nyt pari viikkoa ennen uudistukselle esitettyä takarajaa tuli taas sopuilmoitus.
Mikä sopu? Mitä sovittu ja mitä vielä on sovittavaa? Kuntaliiton johtava lakimies Juha Myllymäki toteaa, että lakiesitys eduskunnalle on vielä tekemättä ja moni kysymys on avoinna.
Päällimmäisin kysymys perää vastausta peruskuntien asemaan ja vastausta siihen, miten tämä mullistus rahoitetaan. Jos näillä ajatuksilla edetään, niin kuntien päätösvalta asioihin, joihin niiden rahat suurelta osin kuluvat, kapenee, ellei jopa häviä. Mitä merkitystä kunnallisella hallinnolla sitten ihmisten peruspalvelujen tuottamiseen sitten jää? Ja mitä tähän sanoo perustuslaki?
En löisi vetoa siitä, että lakiesitys on itsenäisyyspäivän tienoilla valmis.
****
Mutta mahdettiinko tällä viikolla vähin äänin päästä paikallisesti siihen, että kuntien paperien pyörittely ja kokousrumba kuntarakenneselvityksen parissa harvenee ja hiljalleen loppuu kokonaan? Paimio ja Sauvo vapautuivat ikeestä, ja Kaarinaa ei pakoteta.
Vaikka mitään sopupeliä en kuntatasolle perääkään, niin asenneilmapiiri on paras silloin kun siinä muistetaan olla aidosti kotikunnan asialla ja etsiä yhteisiä ratkaisuja.
Meille on viimeiset pari vuotta – talouden taantuessa samaan aikaan – viskottu kuntiin niin monta ”palloa” ilmaan, niin niiden perässä säntäilemiseen on mennyt aika ja voimat. Samalla kuntapolitiikasta on tullut yhä enemmän valtakunnanpolitiikan kaikukoppa. Välillä sen on havainnut puheenvuoroista ja sananpainoista aivan selvästi. Ongelma vaan on, että kun toimitaan pienemmissä kuvioissa ja lähellä olevien asioiden parissa, niin olisi ehdottoman tärkeää, että yhteistyötä sovitellaan. Kaarinassa se sujuu tällä hetkellä paremmin kuin muualla. Paimiossa puolueiden välillä on kahinaa. Toki tässäkin näkyy eduskuntavaalien läheneminen.
Vaikka mitään sopupeliä en kuntatasolle perääkään, niin asenneilmapiiri on paras silloin kun siinä muistetaan olla aidosti kotikunnan asialla ja etsiä yhteisiä ratkaisuja. Silloin kuuluu enemmän myös yhteistä hyvää edistäviä ideoita ja kommentteja, kuin heittoja siitä, mikä on huonosti, mikä ei onnistu ja kuinka joku toinen on väärässä.
