Jo samana iltapäivänä Ylimmäinen päätonttu koputti Joulupukin työhuoneen oveen.
– Sisään! …Kas Ylimmäinen päätonttu! Joulupukki ilahtui. – Mitä kuuluu? Kuinka työt sujuvat?
– Siinäpä se, Ylimmäinen päätonttu meni suoraan asiaan. – Ne kun eivät oikein suju. Verstaan, pakkaamon ja jopa paakarituvan puolella on ongelmia.
– No voi poron partakarvat sentään! Joulupukki säikähti. – Mitä ongelmia siellä on?
– Jippo! Ylimmäinen päätonttu sanoi.
– Jippo?! Joulupukki ihmetteli. – Miten niin Jippo?
Kun Ylimmäinen päätonttu oli kerrannut Joulupukille viimepäivien tapahtumat, Pukki oli syvästi järkyttynyt.
– No voihan juipula! Minä kuvittelin… Minä ihan kuvittelin… Äh! Mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä?
– Minä luulen, että meidän on parasta kutsua koolle koko Korvatunturin väki, Ylimmäinen päätonttu sanoi.
****
Sinä iltana Tonttulan isossa tuvassa puhuttiin jekkuilusta pitkään ja perusteellisesti. Kaikki saivat sanoa sanottavansa ja lopulta jopa Jippo itse oli sitä mieltä, että liika oli liikaa pilailussakin.
– Mutta mitä minä sitten teen? Jippo kysyi käsiään levitellen. – Enhän minä voi vaan ruveta peukaloitani pyörittelemään!
– Mitä muuta sinä osaat? Joulupukki kysyi. – Tanssia? Laulaa? Nikkaroida?
– En mitään! Minä olen yrittänyt kaikkea, ja kaikki menee jotenkin… piloille!
– Entäs maalaaminen? pieni lähettitonttu keksi. – Sellainen taulujen maalaaminen?
– Se on kai ainut, mitä minä en ole kokeillut, Jippo hymähti. – Mutta tuskin siitäkään mitään tulee! Pilakuvia korkeintaan!
Mutta Ylimmäisen päätontun mielestä lähettitontun ajatus oli hyvä. Jo heti seuraavana aamuna Jipolle hankittiin maalit, siveltimet, ja maalaustelinekin löytyi. Ja kun siistijätonttu Tiptop oli järjestellyt kuntoon yläkerran tornikamarin, kaikki kokeilevaa maalaria varten oli valmista.
Paitsi, että…
– Mitä minä sitten maalaan? Jippo kysyi.
– Maalaa minut! Joulupukki sanoi. – Salin seinällä on kuin tilauksesta tyhjä paikka muotokuvaa varten!
****
Jippo ja Joulupukki kiipesivät yläkerran tornikamariin ja sulkivat visusti oven perässään. Joulupukki asettui korkeaselkäiseen tuoliin, ja Jippo alkoi luonnostella ääriviivoja kankaalle. Aluksi kynä kulki hitaasti, terä katkeili ja kumi oli hukassa. Mutta vähä vähältä Jipon ote kynästä varmistui ja viiva kankaalla vahvistui. Ja kun Jippo tarttui siveltimeen, hän tiesi täsmälleen mitä teki.
Neljä kokonaista päivää Jippo ja Pukki viettivät torniin sulkeutuneina. Pukki poseerasi ja Jippo maalasi. Viidentenä päivänä taulu oli valmis.
Tornikamarin ovelle syntyi hetkessä useiden metrien jono, mutta uteliaitten harmiksi Pukki ilmoitti, että taulu paljastettaisiin vasta jouluaattona.
****
Suuren juhlan iltana koko Korvatunturin väki oli kokoontunut Tonttulan tupaan jo hyvissä ajoin. Kynttilät loistivat, kuusi tuoksui ja hellalla höyrysi jättipadallinen joulupuuroa. Mutta kaikkien mielenkiinto oli kohdistunut kuusen vieressä seisovaan kankaalla peitettyyn telineeseen.
– Kröhöm, Jippo aloitti. – Tässä se nyt on. Se taulu… se jonka minä maalasin…
Hän yritti vielä keksiä jotain sanottavaa, mutta kun enempää ei tullut, hän nykäisi verhon sivuun.
– Ooh! Bittiina ja Pipariina henkäisivät yhteen ääneen.
– Sehän on…, Vilkku änkytti. – Sehän on…
– …ihan kuin Joulupukki! Välkky täydensi.
– Oi niin on! Joulumuori hämmästeli. – Ihan kuin ilmielävä Joulupukki! Tuo tupsukin! Katsokaa nyt! Ihan kuin oikea!
Taulu oli menestys. Jipon taitoja kiiteltiin vuolaasti, ja kohta uusia malliehdokkaita parveili hänen ympärillään tungokseen asti.
– Jaaha! Ylimmäinen päätonttu sanoi silmäillen suosion loisteessa paistattelevaa Jippoa. – Näyttääpä siltä, että ostoslistalle täytyy laittaa muutama ylimääräinen saavillinen punaista maalia!
– Niinpä niin, Joulupukki myhäili. – Jippo se tosiaan osaa yllättää!
– Juu, Ylimmäinen päätonttu myönsi. – Ei sitä koskaan tiedä, mitä kaikkea osaa ennen kuin kokeilee.
Joulupukin muotokuva kuljetettiin riemusaatossa saliin ja asetettiin riippumaan keskelle seinää.
Juhlallisen muotokuvanpaljastustilaisuuden jälkeen syötiin Muorin keittämät puurot ja sitten oli vuorossa Jipon jouluaaton spesiaali.
Ja siinäpä vasta naurua riitti! Jippo hullutteli ja hassutteli, teki parhaat temppunsa ja kertoi hauskimmat vitsinsä. Ja joka ainut, Pukista pienimpään lähettitonttuun, oli yhtä mieltä siitä, että niin hauskaa jouluaattoa ei ikinä ollut vietetty – ei edes Korvatunturilla!
Martiina Anttalainen
