Lueskelin joulun jälkeen muutamia lehtiä, useita nettisivustoja ja tarkistin sähköpostivirtaa. Listasin tekemättömiä töitä ja puuhastelin suunnitellen. Näin vuoden lopulla tekee hiljaa mielessään tiliä menneestä vuodesta samalla kun suuntaa katsetta jo tulevaan. Mitähän lie luvassa vuonna 2015?
Joulun ja vuodenvaihteen välisiin arkipäiviin kuuluu tietty menneen yhteenveto ja tulevan aavistelu varmaan monilla muillakin. Osin siksi, että julkisuus lähestyy vuodenvaihdetta asioita niputtaen ja yhteenvetäen, tulevia aprikoiden. Jotain ennusteitakin julkaistaan.
Tämän lehden Kuntsarin vuosikatsauksessa hyvää on se, että tähän vuoteen ei kirjautunut mitään isoa onnettomuutta. Se on ilon aihe. Yhtenä suurena onnenkantamoisena näen sen, että Paimion Parantola sai vuokralaisekseen MLL:n kuntoutustoiminnan. Suuri onnettomuus olisi ollut, jos tuon upean rakennuksen ikkunat olisivat nyt lähes valottomia. Ja koska lasten hyvinvointi on lähellä sydäntäni, olen iloinen, että toiminta siellä tuo hyvää perheille.
Hienoista alakuloa tunnen siitä, että paikallispolitiikasta ja julkisen vallan käytöstä on tulossa teräväsanaisten harvainvaltaa, joka ei kiinnosta tavallisia ihmisiä. Ja että paikallisesti niin päättäjien kuin virkamiesten aikaa on hukattu kaikenmaailman selvityksiin. Sotesta ei jaksa lämmetä enää ollenkaan. Suupieleni kääntyy mutruun myös siitä, että yleinen keskustelukulttuuri kärsii nykyisin turhan usein – asioista riippumatta – siitä, että toinen on mielestään oikeassa ja toinen tästä johtuen siis ehdottoman väärässä.
Lähin ja helpoin tapa osallistua siihen on oman asenteen kääntäminen positiivisemmaksi.
Tervehdin suurella ilolla ja mielenkiinnolla Paimiossa virinnyttä positiivisuushanketta, joka on vähitellen muotoutumassa. Lähin ja helpoin tapa osallistua siihen on oman asenteen kääntäminen positiivisemmaksi. Kyllä on olemassa realiteetteja ja todennäköisyyksiä, uhkia ja esteitä, mutta myös valonpilkahduksia ja mahdollisuuksia.
Kollegani toivotteli Auranmaan Viikkolehden joulunumerossa nauravaista joulua, ja ihmetteli miksi meillä herkemmin arvostetaan vakavuutta ja moititaan tyhjännaurajia. Kun kuitenkin positiivinen elämänasenne kantaa pidemmälle, kuin kurttuinen otsa ja nurin kääntyneet suupielet. Hän muistutti hyvistä- ja pitkäikäisistä esimerkeistä, kuten itsenäisyyspäivänä valokeilaan nousseesta sotaveteraani Hannes Hynösestä. Totisesti!
Joten suupielet ylöspäin, pää pystyyn ja tulevaa kohti. Joskus voi kompastua, mutta ei sentään aina.
Hyvää vuotta 2015!
