Tässä vaiheessa näyttää siltä, että huhtikuun eduskuntavaaleissa keskitytään asiaan ja maan tulevaisuuteen tarkemmin kuin muutamissa aiemmissa vaaleissa. Vakavat ja vaikeat ajat edellyttävät vakavasti otettavia ehdokkaita, ja kokemuksen varaankin monissa puolueissa lasketaan. Ainakaan vielä en ole huomannut, että näissä vaaleissa olisi kisaan lähdössä nimekkäitä julkkisjuontajia, urheilijoita, missejä tai vaikka näyttelijöitä. Ehdokkaat ovat enimmäkseen henkilöitä, joilla on jo kokemusta yhteiskunnallisesta toiminnasta.
Voisi sanoa, että ehkä politiikka ei enää houkuta ”helppoihin hommiin” niin kuin se vielä jokin aika sitten näytti houkuttelevan. Tämä hyvä, mutta samalla se asettaa haasteen sille, sytyttävätkö vaalit äänestäjiä. Herääkö kiinnostus, kun ehdokkaat ovat asiallisia ja asiat vakavia?
Vakavasti otettavat ehdokkaat ovat vaalipiireissä pääsääntöisesti jo selvillä, mutta aikaa on vielä. Todennäköisesti Varsinais-Suomessakin vielä tutkaillaan, löytyisikö joku julkimo, joka toisi puolueelle ison äänipotin. Olisi hiukan ”mediaseksikäs” ja toisi vaikkapa lööppijulkisuutta. Epäilen, että julkkisnimi toivotettaisiin vielä tervetulleeksi varmasti puolueen kuin puolueen listalle.
Peimarin alueella ehdokkaita on jo nyt tiedossa poikkeuksellisen paljon, peräti 11. Tuntemattomin heistä on Piikkiössä asuva Jaana Shelby, joka on toiminut kuntapolitiikassa aiemmin Salon seudulla. Tutuin istuva kansanedustaja, sauvolainen Esko Kiviranta. Tähän väliin mahtuu sitten iso joukko ehdokkaita, joista osa on lähdössä kilpaan jo kokeneena ja osa ehkä enemmänkin tuomaan omalla panoksellaan ryhmälle kannatusta.
Pitää olla painavaa sanottavaa. Asiaa, ja ihan selviä keskustelun avauksia.
Vaikea taloudellinen tilanne tulee näkymään vaalikampanjointia hillitsevästi. Kampanjointi nojaa ilmaisväyliin ja puolueen tukeen, sekä omaan ja puolueen rahapussiin.
Vaaliteemat vaikuttavat pääosin itsestäänselviltä. Hyvinvointi, talous ja työ nousevat esiin useimmilla. Yhä vaikeampi on erottaa, kuka lopultakin on valmis tekemään ja mitä konkreettisia toimia edistääkseen työllisyyttä tai hyvinvointia. Vaalikentillä puheet todennäköisesti pyörivät ihmisille läheisissä asioissa, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tulevissa järjestelyissä, palveluverkostojen tiiviydessä ja siinä, miten ehdokkaat näkevät voivansa toimia kansalaisten hyvinvoinnin tukena. Ja kuten viime vuosien kuntarakenneselvityskiertueet ovat jo osoittaneet, kovin monessa välineessä ei mutu-tuntumalla tai asioita pyörittelemällä pääse esiin.
Pitää olla painavaa sanottavaa. Asiaa, ja ihan selviä keskustelun avauksia. Kun maan tila on hankala, eivät äänestäjätkään enää kaipaa sirkustemppuja ja viihdettä, vaan ratkaisuehdotuksia ja uskoa siihen, että tämä ehdokas tekee aidosti töitä tulevaisuuden eteen.
