Laskiainen oli perinteisen maatalouden tärkein keskitalven juhla, johon liittyi paljon uskomuksia. Auringon paiste laskiaisena toi hyvän viljavuoden, lumituisku taas ennusti lakoviljaa, mutta suuria tähkiä, hyvää pellavaa, papuja ja runsasta metsämarjasatoa
Laskiaisen uskomukset painottuvat erityisesti perinteisiin naisten töihin. Esimerkiksi pellavasadon onnistumista pyrittiin edesauttamaan monin tavoin: lattia lakaistiin päivän aikana moneen kertaan, naiset pukeutuivat puhtaisiin vaatteisiin, sukivat ahkerasti hiuksiaan ja laskivat mäkeä hiukset valtoimenaan. Mäkeä laskiessa piti huutaa kotitaloon hyvä asioita kuten pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia.
Ruoan piti laskiaisena olla hyvin rasvaista ja sitä piti olla paljon. Rasvaisia sormia tai kasvoja ei saanut ruokailun jälkeen pyyhkiä eikä pestä, silloin eläimet voivat kesällä lihavasti. Jos erehtyi nuolemaan sormensa, sai kesällä sirpistä haavan.
(lähde: Suomen maatalousmuseo Sarka/amanuenssi Elsa Hietala)
