Lounas on kiinnostava ilmiö. Ihminen tarvitsee säännöllisesti ruokaa elääkseen, mutta työpäivän keskeyttävässä lounaassa ei ole kyse pelkästä tankkaamisesta.
Jotta työntekijä pysyisi sekä henkisesti että fyysisesti hyvässä kunnossa, hänen kuuluisi ottaa lounaalla tauko töistä. Sosiaalinen paine voi kuitenkin vesittää tauon täysin. Jos muut työntekijät työskentelevät lounaalla tai vain hotkaisevat ruokansa, hidastelija alkaa tuntea laiskottelevansa. Vastaavasti jos työpaikalla on tapana venyttää lounastaukoa ja ottaa hyvinkin rennosti, tehokas lounastaja tuntee itsensä tiukkapipoksi ja ilonpilaajaksi.
Lounaalla ihmisestä paljastuu myös henkilökohtaisia asioita, joita ei välttämättä haluta jakaa työtovereille. Yksi häpeää sitä, että ostaa aina valmisruokia, toinen sitä, että kantaa töihin vain kotipöperöitä. Lautaselta paistaa toisten silmiin heti se, että työntekijä yrittää laihduttaa tai syödä terveellisemmin, samoin se, että kollega ei yritä kumpaakaan.
Lounaisiin kuuluu myös monenlainen salattu paheksunta. Yksi paheksuu salaa toisten roskaruokia ja rahankäyttöä. Toinen paheksuu työkaverin liian kevyttä lounasta, jonka vuoksi työkaveri päätyy mussuttamaan loppupäivän suklaapatukoita. Kolmas ei paheksu mitään vaan pitää huolen, että syö aina yksin.
Oma lukunsa on keittiökäyttäytyminen. Työpaikoilla on kehitetty uskomattomia riitoja siitä, kuka on pistellyt poskeensa kenenkin eväät ja kuka jättää likaisia astioita levälleen.
Joillakin työpaikoilla lounastaminen on sekä sosiaalisesti että palkanmaksun kannalta työntekijän omaa aikaa. Tällöin esimiehen ilmestyminen samaan pöytään voi herättää karsaita katseita ja pitkää vihaa. Omalla työpaikallani lounas on osa työaikaa, jolloin on yhtä lailla vaikea sanoa, mitä lounaalla on sopivaa tehdä. Itse luen lounaalla yleensä lehtiä, mikä on olennainen osa työtäni, tai juttelen työtovereiden kanssa, mikä on työyhteisössä yleensä tärkeää. On kuitenkin työlästä rajata sitä, kuinka pitkään pöydässä saa lörpötellä ja voiko lehdet lukea yhtä tarkkaan kuin kotona viikonloppuna.
Etäpäivinä kotona on rapsuteltava päätä ja ihmeteltävä, pidinkö tällä kertaa työlounaan vai miinustanko ateriani pois työajastani, koska juttelin lounaalla lasten kanssa.
Moni työntekijä pitää myös liikelounaita. Liikelounaan stressittömällä ilmapiirillä luodaan ja lujitetaan verkostoja ja saadaan ajatukset kulkemaan uusia rajoja. Toisaalta jos pitkiä ja vapaamuotoisia lounaita on jatkuvasti tai niistä on tullut kosteita, voi kysyä, ovatko ne enää työaikaa vai vain rentoutumista.
Lounastamisessa jännitteistä on se, että sekä ruokaa että taukoa tarvitaan, mutta kukaan ei pysty asettamaan tarkkoja rajoja sille, kuinka rennosti lounaalla voi ja kannattaa ottaa. Tästä syystä ihmiset ajautuvat vaivihkaa vartioimaan lounaalla itseään ja muita sen varmistamiseksi, että tauko on sellainen kuin sen on sallittua ollakin.
