Niin verovaroin kuin yksityisesti ylläpidetyissä organisaatioissa on viime vuosien taikasanana pidetty keskittämistä. Oli sitten kyseessä lääkäripäivystys, peruskoulu, pankkiasiat tai kunta, paine pienten yksiköiden ja toimipisteiden hävittämiseen on suuri.
Usein keskittäminen on järkevää tai vähintäänkin perusteltua. Suomessa hallinnon määrä niin julkisissa kuin kaupallisissa instansseissa on suuri, ja päällekkäisyyksiä sekä tyhjäkäyntiä on syytä karsia. Keskittämällä toiminta saadaan usein ammattimaistumaan, ja kotikutoinen sooloilu jätetään menneisyyteen. Toisinaan pakko sanelee sen, mikä on ylipäätään mahdollista. Toisaalta keskittämisistä aiheutuu haittoja, joita ei aina oteta riittävän tosissaan etukäteen.
Keskittäminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta sitä, että organisaation toiminta muuttuu kasvottomammaksi ja etäisemmäksi. Työntekijät eivät tunne asiakkaita eivätkä paikallisia olosuhteita, tiedottamisesta vastaa henkilö, joka ei ole itse ollut koskaan kentällä, asiakkaat eivät tiedä, keneen ihmiseen tai mihin osastoon ottaa yhteyttä, virastot ja toimipisteet ovat valtavien ajomatkojen päässä, nettisivuilta löytyy vain lomakkeita, ihmisiä ei saa edes puhelimen eikä sähköpostin päähän. Koko organisaatio muuttuu ihmisten silmissä uhkaavaksi ja vieraannuttavaksi.
Kyse ei ole luonnonlain kaltaisesta väistämättömyydestä, mutta harvassa ovat ne valtavat organisaatiot ja byrokratiat, jossa näin ei olisi käynyt. Tarvitaan erityisiä toimia, tahtotilaa ja näkemystä, jotta ihmisläheisyys säilyisi.
Kaikilla aloilla kasvottomuudesta ei ole haittaa. Sen sijaan esimerkiksi kenttäpoliisin työssä on ensiarvoista, että poliisi on oikea ihminen, tuttu, uskottava ja turvallinen, ei vain kaukainen valvontayhteiskunnan kapula hauskanpidon rattaissa.
Piiloutuminen kasvottomuuteen on poliisin työntekijöiden kannalta tietenkin houkuttelevaa. Nykyään jo peruskoulujen luokissa on oltava kaksi uloskäyntiä kouluampumisten varalta, vaikka oppilailla itsellään ei olisi minkäänlaista tekemistä aseiden tai rikosten kanssa. Nimellä ja naamalla tunnettu henkilö, joka tieten tahtoen puuttuu toistuvasti rikollisten ihmisten toimiin, asettuu nyky-yhteiskunnassa erittäin suuren vaaran alle.
Varsinais-Suomessa poliisin kasvottomuus on kuitenkin mennyt liian pitkälle. Esimerkiksi lehtitoimittajien on vuosi vuodelta ollut vaikeampi saada puhelimen päähän ketään muuta kuin poliisilaitoksen vaihdetta. Kollegoiden kesken on vaivihkaa vaihdeltava tietoja siitä, minkä nimiseltä konstaapelilta kannattikaan kysellä asioita, jos haluaa lehteen jotain muuta kuin poliisin virallisen tiedotteen.
Lähipoliisin paluu Paimioon on tämän kehityskuvion keskellä ilahduttava uutinen. Tervetuloa Paimioon, Jorma Lampinen ja Mika Salonen! Ainakin urheilupuiston ympärillä on runsaasti asukkaita, jotka ovat odottaneet teitä kovasti.
