Hiihtoloma eli urheilu- tai talviloma on kiinnostava loma koulun lomien joukossa. Se on ainoa, joka on kytkeytynyt niin nimensä kuin historiansa kannalta yksiselitteisesti liikkumiseen ja urheiluun.
Tällaisen loman viettämistä ehdotettiin alun perin 1920-luvulla. Voimistelunopettaja Santeri Hirvonen tuumi, että lapset tarvitsevat raitista ilmaa ja kestävyyttä lopun lukuvuoden puurtamiselle. 1930-luvulla hiihtoloma tulikin jo pakolliseksi.
Kesäloma ja kristillisiin pyhiin liittyneet lomat ovat pysyneet kauan lähes paikoillaan ja pitäneet vanhat nimensäkin, mutta muut lomat ja vapaat ovat vuosikymmenten kuluessa näyttäneet hyvin erilaisilta kuin nykyään. Esimerkiksi ennen 1970-lukua koulua käytiin lauantaisinkin, ja lisäksi kuukaudessa oli yksi arkipäivä vapaata eli kuukausiloma. Perunannostolomaa pidettiin 1940-luvulta 1970-luvulle. Hiihtoloma on vanhempi ilmiö kuin ne, se ei liity mihinkään kristillisiin pyhiin, ja silti se on säilynyt samansisältöisenä ja muuttumattomana nykypäivään.
Hiihtoloman historian pituutta havainnollistaa se, että meillä on hiihtoloman ensimmäisistä vuosista yhtä paljon aikaa kuin 1920-luvulla oli siitä, että liikuntaa ja urheilua ylipäätään alettiin pitää jollain tapaa edistettävänä ja hyvänä asiana. Ensimmäiset yleiset hiihtokilpailut Suomessa järjestettiin vasta vuonna 1879. Toisaalta pienessä köyhässä maassa oli silloin innostuttu kaikesta urheilusta hurmokseen asti – menestyksen vuoksi. Suomi loisti olympialaisissa, ja esimerkiksi vuonna 1924 Suomi sai 37 mitalia.
Menestys kansainvälisissä kisoissa itsenäisyyden alkuvuosina auttoi rakentamaan kansallista identiteettiä. Tuhansia paikallisia kilpailuja, varsinkin hiihtokilpailuja järjestettiin innokkaasti myös ympäri Suomea. Sotien aikana talviurheilu sai lisää kansallista merkitystä: hiihtotaidosta tuli salainen ase, joka auttoi pitämään maan itsenäisenä. Ehkä näiden syiden vuoksi hiihtoloma on lomana pitänyt pintansa. Se on kuin viikon mittaiseksi venytetty itsenäisyyspäivä, jossa pidetään yllä kansalaiskuntoa.
Moni käy nykyään hiihtolomalla Lapissa laskettelemassa, ja tällä viikolla muutamat aurinkoiset päivät ja laskiaistiistai houkuttelivat varmasti väkeä ulos. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että suurin osa kansakunnan toivoista on todennäköisesti kököttänyt neljän seinän sisällä ja pelannut tai somettanut tiiviisti tietokoneilla, iPadeilla ja älykännyköillä. Hiihtolomasta on tullut someloma.
Toisaalta teinit voivat iloisin mielin selittää vanhemmilleen harjaannuttavansa vain parhaillaan maanpuolustustaitoja. Nykymaailmassa suurimpia kansallisia uhkia ei voi torjua hiihtämällä korvessa vaan kybertaidoilla. Tietoteknistä tietotaitoa tarvitaan, ja sitä on ylläpidettävä.
Paljon on maailma muuttunut 1920-luvusta: nykyään ulkoilua, hiihtämistä ja raitista ilmaa tarvitaan siksi, jotta maanpuolustustaidon harjaannuttaminen ei kävisi liikaa selän ja silmien päälle.
Miltähän hiihtoloma näyttää seuraavan 90 vuoden kuluttua? Onkohan se silloin nimeltään someloma? Silloin nuoria patistellaan pois ulkoa sisälle pelaamaan, jotta kyberkunto säilyisi.
