Kaarinalainen kansanedustajaehdokas Janne Aso kertoi Ylelle kohdanneensa vaaliraivoa kotipihallaan. Siellä siirreltiin kiviä ja rakennettiin muuri auton eteen, oven lukko oli tukittu puutikuilla. Monet muutkin ehdokkaat kertovat kokemuksenaan, että ihmiset ovat aiempaa arvaamattomampia ja toisinaan suorastaan aggressiivisia ehdokkaita kohtaan. Näin kun on, seurauksena voi olla juuri tällaisiakin tekoja.
Kuka tahansa kokisi varmaan olonsa araksi tuollaisen ilkivallan jälkeen. Puhutaan paljon myös siitä, että sosiaalisessa mediassa kommentit ovat raaistuneet. Nimittely, haukkuminen ja vihapuheet ovat yleistyneet samalla kun suoranaisen väärän tiedonkin levittäminen. Johtopäätöksiä syntyy kevyin perustein ja pikana.
Toinen kaarinalaisehdokas, demarien Jere Järvinen kommentoi samaisessa Ylen ohjelmassa, että hänen mielestään nykyään on ilkeästi sanoen valloillaan ”kusipäitten valtakunta”. Mitä enemmän mesoat, öykkäröit ja käyttäydyt aggressiivisesti, sitä paremmin saat tahtosi läpi. Oivaltava on Järvisen ajatus siitä, että näinhän homman opitaan toimivan jo hiekkalaatikollakin. Mesojan tieltä moni väistyy. Työpaikoilla puhutaan tässä kohden narsisti-ilmiöstä. Kaikki tämä johtaa siihen, että poliitikot alkavat varoa sanomisiaan ja tekemisiään.
Totta kyllä on, että kuvatun kaltaiseksi politiikka on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Taustalla on monia ilmiöitä, kuten se, että meille on laajemminkin pesiytynyt ajatus siitä, että suoraan sanominen sallii myös toisen tölvimistä. Suunsoittoa ja suoranaista ilkeilyä perustellaan mukamas toden- ja suoraanpuhumisella.
Meille on laajemminkin pesiytynyt ajatus siitä, että suoraan sanominen sallii myös toisen tölvimistä.
Eihän se niin ole. Toista ihmistä arvostava ihminen osaa muotoilla oman kantansa asiallisiksi sanoiksi moittimatta toista tämän mielipiteestä.
Äänien ja kannattajien perässä kirivän poliitikon tie on siis totisesti muhkurainen. Millä saat huomion ja millaisen huomion saat? Mitä uskallat sanoa julkisesti, jos joudutkin jälkeen kohtaamaan kiukkuisen kuulijan? Yksi voi tulkita poliitikon sanoman niin, että pitkässä juoksussa teet hänelle vahinkoa.
Tulevien vaalien alla on taas kerran toitotettu, että vaalituloksessa ratkaisevaa on kuka onnistuu parhaimmin mediassa, ja tarkemmin sanoen televisiossa. Meille toimittajillekin vastuuta sysätään, sillä me kerromme työksemme siitä miten poliitikot toimivat. Minusta media yksinään ei ole syyllinen, sillä huomion perässä poliitikot sanailevat sosiaalisissa medioissa ihan itse.
Demokratian kannalta on myös sääli, että ei nykyisessä mediaympäristössä demokratialla tai ehdokkaan osaamisella ole välttämättä tippaakaan merkitystä. Ehdokas voi olla luotettavan tai epäluotettavan oloinen ja asiat jäävät mielikuvien varjoon. Vaalitulos saattaa keikahdella sinne tänne sen mukaan, mitä hulvatonta vaalien alusviikkoina jonkun takaa löytyy.
