Parin viime vuoden aikana on kiinnitetty yhä enemmän huomiota lasten ja nuorten liikkumisen vähentymiseen. Viimeisimmissä uutisoinneissa on puhuttu lasten liikuntapommin uhkaavan maata, koska lapset ovat jämähtämässä paikolleen. Samaan aikaan kuitenkin tiedostetaan liikunnan hyvät tekijät, kuten että liikkuminen voisi olla avain parempiin oppimistuloksiin, tukea kaverisuhteiden kehittymistä ja vahvistaa itsetuntoa. Liikkuva lapsi saattaa vuosien perästä olla liikkuva aikuinen ja myös terveempi työntekijä, eikä sekään ole huono päämäärä.
Suositusten mukaan lapsen pitäisi liikkua vähintään yksi, mielellään kaksi tuntia joka päivä. Valitettavasti taitaa olla niin, että tuon määrän saa täyteen aika harva.
Liikkumisen väheneminen on laaja ja huolestuttava ilmiö. Omanlaisensa syrjäytymisilmiö, sillä varsinkin joukkuelajeissa liikkuminen ja yhdessä harrastaminen on erittäin sosiaalista toimintaa. Niinpä voinee sanoa ,että kun urheiluseurat liikuttavat lapsia ryhmissä, he tekevät paljon muutakin kuin ”vain” liikuttavat.
Kiitos ja kumarrus 60-vuotiaalle Paimion Hakalle ja 80-vuotiaalle Sauvon Urheilijat -seuralle. Tekemänne työ on arvokasta.
