Palmusunnuntai tuli jälleen tänä vuonna varkain vastaan. Pääsiäisen ajankohta vaihtelee vuosittain, joten sisäinen kello ei ymmärrä varoittaa, kun siirrytään maaliskuun puolelle. Yhtäkkiä virpomisoksien koristelulla ja pääsiäisruohon kylvämisellä on vain kiire.
Seurakunnilla on runsaasti ohjelmaa, kuvaelmia ja konsertteja niin joulun kuin pääsiäisen alla. Seurakunta-aktiivit pysyvät hyvin perillä siitä, missä kohtaa vuotta ollaan, mutta muut ihmiset tarvitsisivat näkyvämpää muistuttelua. Jotta pääsiäinen pääsisi edes periaatteessa yhtä isoksi juhlaksi kuin joulu, tarvittaisiin niin hengellistä kuin kaupallista kirkkopyhätuunausta.
Jokainen meistä tuntee kymmeniä joululauluja ja niistä pilaversiotkin päälle, mutta pääsiäisvirsistä ei tiedä kukaan. Ensimmäiseksi jonkun pitäisi luoda korviin tarttuvaa pääsiäismusiikkia, joka soisi kaupoissa ja radiossa helmikuusta saakka. Sitä tultaisiin joukolla laulamaan Kauneimpiin pääsiäislauluihin.
Pääsiäissunnuntaina pitäisi jakaa suklaamunien lisäksi lahjoja. Niitä voisi tuoda kukoksi tai jänikseksi pukeutunut henkilö, tai lahjoja munittaisiin savupiipusta sisään. Kotiin pitäisi tuoda pajunoksien lisäksi kokonainen pääsiäispaju, jonka juurelle lahjat laitettaisiin. Myös pieni koivu voitaisiin hyötää hiirenkorville. Toisaalta lahjat voitaisiin piilottaa ympäri kotia ja pihaa.
Pääsiäisen pitäisi olla yleisen hyväntekeväisyyden aikaa. Pääsiäismuna-keräyksellä ja Rairuoho lapselle -kampanjalla tuettaisiin vähävaraisia perheitä. Älä ristiinnaulitse -projektilla käytäisiin yleistä tuomitsemista vastaan.
Glögin ja siman vastineeksi pitäisi kehitellä oma pääsiäisjuotava, jota tarjottaisiin kaikkialla. Mämmin ja pashan rinnalle tarvitaan pääsiäistorttuja ja pikkuleipiä, joita olisi joka työpaikan taukotilassa. Pääsiäislammasta kypsennettäisiin läpi yön, niin että sähkönkulutuksessa näkyisi piikki. Pääsiäisruokapöytä saisi notkua herkuista, eivätkä ihmiset pystyisi liikahtamaankaan ruokailun jälkeen. Pääsiäiskortti-perinne pitäisi elvyttää.
Pääsiäisenä pitäisi tietenkin viettää firmojen pikkupääsiäisiä, jolloin kaikilla olisi tipu- tai pupulakki päässä. Vaihtoehtona näille päähineille olisi orjantappurakruunu. Mauttomimmat työntekijät hankkisivat teko-veripisaroita otsalleen.
Totta puhuen pääsiäisessä itsessään on puolia, jotka estävät näyttävää pääsiäisen viettoa. Paaston aika ei houkuttele joulun kaltaiseen yltäkylläisyyteen ja riemuun. Hiljaisen viikon tapahtumat hiljentävät, kutsuvat käpertymään sisäänpäin. Ongelmana on, että jos suomalaisille annetaan tekosyy olla synkkä, sitä ollaan sitten synkkiä loppuun saakka. Ja kuka nyt synkkää juhlaa viitsisi viettää? Eihän sellainen ole juhla ollenkaan. Ilolle annetaan lupa vasta pääsiäissunnuntaina, ja silloin pääsiäinen onkin kohta jo ohi.
Mikäli pääsiäisestä halutaan aidosti koko kansan juhla, tämä ristiriita pitäisi saada ratkaistua. Samalla tavoin kuin joulussa kaunis hengellinen sanoma voi ja elää hyvin myös joulun kaupallisissa ja pakanallisissa puolissa, myös pääsiäisen sanoman kipeät ja riemukkaat puolet pitäisi saada sovitettua yhteen.
