Mielipidekirjoittaja alleviivaa tässä lehdessä, että meillä on oikeus, mutta ei velvollisuus äänestää. Tänään tiistaina on viimeinen ennakkoäänestyspäivä ja tulevana sunnuntaina sitten virallinen vaalipäivä. Itse toivon vilpittömästi, että mahdollisimman moni kallistuu ajattelemaan juurikin niin, että meillä on oikeus äänestää. Itse aion äänestää, koska haluan siten osallistua päätöksentekoon.
Aion äänestää, ja toivon kovasti, että mahdollisimman moni työikäinen ja nuori äänestää, sillä politiikasta on yhä selvemmin tulossa kypsään ikään ehtineiden laji. En tarkoita nyt sitä, että ehdokkaat olisivat kaikki jo kypsässä iässä, ei tokikaan. Mutta silmiinpistävän selvästi vaalikojuilla ja vaalitilaisuuksissa käyvä väki on, ja samaten tilastojen mukaan innokkaimmat ja uskollisimmat äänestäjät. Se tarkoittaa, että nuoremman polven ääni ei välttämättä kuulu riittävästi meidän päätöksenteossamme. Nuoret ja nuoret perheet ansaitsevat tulla kuulluksi.
Nykyään ihmiset ovat tyypillisesti enemmän kiinnostuneita jostain juuri heidän elämäntilanteensa kannalta akuutista asiasta ja voivat hetkellisesti aktivoitua sen tiimoilta toimimaan. Sitten taas kiinnostus hiipuu. Poliittinen vakaumus saattaa olla, mutta se ei ole todellakaan niin polttava, että ihminen haluaisi olla jotain aatemaailmaa edustavan puolueen jäsen. Selvitysten mukaan esimerkiksi eri puolueiden jäseniä meillä on enää vain muutama prosentti kansasta. Eduskuntapuolueiden jäsenmäärä on puolueiden oman ilmoituksen mukaan vajaa 300 000, kun äänioikeutettuja on reilut 4,2 miljoonaa. Tiettävästi yli puolet eduskuntapuolueiden jäsenistä on lisäksi jo yli 60-vuotiaita, eli tietty vääristymä on puoluekoneistoissakin. Tätä vääristymää me voimme oikaista innostumalla äänestämään, vaikkemme muutoin politiikasta syttyisikään.
Jokainen ääni on tärkeä.
Äänestäminen on oikeus, jonka ei tarvitse olla liian vakava. Jotenkin minulle on syntynyt se kuva, että liian moni nuoremman polven edustaja jättää äänestämättä, koska ei osaa tehdä valintaa ehdokkaiden välillä. Suhtautuu siis jopa ehkä ”liian vakavasti”.
Siksi sanon, että jos olet jostain asiasta vahvasti jotain mieltä, siitä vaan, pidä kantasi ja äänestä vaikka sen mukaan, kuka ehdokas on mielestäsi samalla kannalla. Älä myöskään kangistu siitä, että pelkäät tekeväsi väärän valinnan. Sellaista ei olekaan, jokainen ääni on arvokas annettu ääni. Demokratia nojaa äänestämiseen ja päätökset syntyvät enemmistön äänillä. On sinun äänesi nyt enemmistön tai vähemmistön ääni, seuraavalla kerralla se voi taas olla toisinpäin.
Joidenkin arvioiden mukaan puolet äänestäjistä päättää kantansa ja valitsee ehdokkaansa itselle läheisten asioiden perusteella ja ikäänkuin viime tipassa. Niin on ihan hyvä.
