Korealainen tapa tehdä telakkabisnestä ei lyönyt Suomessa leiville, vaan aiheutti harmaita hiuksia. Viime vuoden alkusyksystä lähtien Turun telakalla on ollut saksalainen pääomistaja, ja tulosta on alkanut syntyä. Tilanne on nyt parempi kuin miesmuistiin.
Näin lähellä vaaleja ei ole kohteliasta muistella, ketkä olivat vielä viime kesänä sitä mieltä, ettei valtion pidä sotkeutua telakkabisneksiin, mutta kyllä heitäkin oli. Selkeä enemmistö suomalaisista päättäjistä ymmärsi kuitenkin, että ellei Meyer Werftiä saataisi Turun telakan pääomistajaksi, olisi suomalaisen meriteollisuuden karilleajo enemmän kuin lähellä.
Meyer osti syyskesällä STX:ltä 70 prosenttia Turun telakasta, ja Suomen valtio osti loput. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Meyer käyttää kesällä sovitun optionsa ja ostaa Suomen valtion osuuden itselleen. Tällä tavoin siitä tulee alle vuodessa Turun telakan ainoa omistaja.
Laivanrakennuksella on Suomessa pitkät perinteet, ja osaaminen on korkealla tasolla. Todella vakuuttava on myös saksalaisen Meyerin perheen laivanrakennushistoria. Perheyritys sai alkunsa jo vuonna 1795. Puurunkoisista laivoista siirryttiin teräsrunkoisiin vuonna 1874. Nykyisin Meyer lukeutuu maailman osaavimpien ja uudenaikaisimpien telakoiden joukkoon.
Odotukset ovat siis korkealla, ja syystäkin. Se, joka sanoo, ettei tästä taaskaan mitään tule, voidaan nimetä vuoden pessimistiksi.
Viime aikoina on kyllästymiseen saakka hoettu, ettei laadulla ja osaamisella ole nykypäivänä merkitystä, kun kaikki kumminkin ostetaan halvalla Kiinasta. Jos Meyerin tilauskirjat täyttyvät jatkossakin yhtä vauhdikkaasti, on hokema osoitettu vääräksi.
